Valjaat tukevat
kävelyharjoituksissa, jolloin vahinkoja ei pääse
tapahtumaan. 
"Hävisin tämän
viimeksikin", Mika Piironen nauraa, kun käsiterapiassa
rakennettava tornitalo romahtaa hänen vuorollaan. 
Vuorossa loiva
alamäki. 
Kengät on saatava
jalkaan yhdelläkin kädellä.
|
Kohtalo järjesti Mika
Piiroselle täyskäännöksen viime elokuussa. Vakavan
onnettomuuden jälkeen sM-tason koripalloilija opettelee nyt
uudestaan kävelemään ja uskomaan elämään.
Teksti Petri
Siitonen, kuvat Jenni-Justiina Niemi
Mika Piironen, 26, oli joensuulainen
SM-sarjakoripalloilija. Hänen elämässään usko on aina ollut
mukana, mutta pääosaa arjessa hallitsivat urheilu ja etenkin
koripallo. Näin olisi varmasti vieläkin, ellei kohtalo olisi
suunnitellut Piiroselle jotain muuta. Aivan muuta.
Vielä noin vuosi sitten Piironen oli päättänyt
panostaa kaiken liikenevän aikansa koripalloon keskeyttämällä
yliopisto-opiskelunsa. Mies oli kahtena edelliskautena
voittanut kolme SM-mitalia: Suomen cup-mestaruuden, SM-hopeaa
ja SM-pronssia.
Joensuun Katajan oma kasvatti oli harjoitellut
kesän tunnollisesti ja edessä oli kolmas perättäinen kausi
koripallon pääsarjassa.
Eletään
viime kesää ja elokuun 23. päivää. Piironen suuntaa mökille
viikonlopun viettoon yhdessä ystäviensä kanssa. Päivä kääntyy
jo iltaan, kun hän lähtee kohtalokkaalle venematkalle.
Kaveri tulee perässä vesisuksilla Piirosen
toimiessa kuskina.
- Muistan kuinka ajoin, mutta itse
rysäyksestä minulla ei ole mitään havaintoa, Piironen kertoo
hieman katkonaisella puhetyylillään.
Piirosen ohjaama vene törmäsi veden alla
olleeseen kiveen vakavin seurauksin. Käynnissä pysynyt
moottori irtosi pitimiltään ja sinkoutui Piirosen päähän
vasemmalle puolelle.
- Havahduin laiturilla, oli epätietoinen
olo. Verta oli kaikkialla ja kaverit aivan shokissa.
Ambulanssi saapui paikalle varttitunnissa, ja
pahoin loukkaantunut mies kiidätettiin Joensuun
keskussairaalaan.
- Kuulin myöhemmin, että olin ollut
tajuissani koko ambulanssimatkan.
Hengestään
taistellut Piironen siirrettiin pikavauhtia Kuopion
yliopistolliseen keskussairaalaan ja suoraan leikkauspöydälle.
Usean tunnin leikkaus oli vaativa.
Moottorin potkuri oli tehnyt pahaa jälkeä.
Piirosen kasvoissa oli runsaasti syviä viiltoja, luut näkyivät
ja osa aivomassastakin pursui ulos.
Leikkauksen jälkeen Piironen makasi lääkkeiden
vaikutuksesta neljä päivää koomassa - aivoille annettiin
aikaa levätä.
- Leikkaussalin lääkärit ja henkilökunta
eivät uskoneet, että selviän hengissä, Piironen sanoo
vakavana.
- Enkelit olivat varmasti läsnä.
Lääketieteellisesti selviytymiseni ei ollut mahdollista. Olin
niin huonossa kunnossa.
Ihme
kuitenkin tapahtui.
Piironen taisteli itsensä takaisin elävien
kirjoihin. Vahva urheilija ei luovuttanut elämänsä kovimmassa
paikassa. Kynsin ja hampain taistellut Piironen sai apua myös
ylhäältä. Näin mies itse vahvasti uskoo.
- Ystäväni rukoilivat puolestani paljon.
Se auttoi, Piironen sanoo kiitollisena.
Piironen siirrettiin takaisin Joensuun
keskussairaalaan, kun onnettomuudesta oli kulunut kaksi
viikkoa.
Entinen huippu-urheilija makasi sairaalassa
sängynpohjalla voimattomana. Oikea puoli oli halvaantunut ja
puhekyky kadonnut. Vasemman silmän peitti musta
"merirosvolappu". Silmähermossa on reikä, ja sen leikkaus
olisi vaativa. Näkökykyä silmässä ei juurikaan ole.
- Ihmettelin, kun en kaikesta huolimatta
tuntenut mitään hätää tai pelkoa, Piironen muistelee.
Positiivista
elämänasennettaan Piironen ei ole menettänyt kertaakaan
toipumisen aikana.
"No niin", hän sanoi kaksi ensimmäistä
kuukautta ja nosti iloisesti vasemman peukalon ylöspäin aina
vieraiden saapuessa häntä tapaamaan.
Piirosen Merja-äiti ja
Jenni-sisko sekä tyttöystävä Tiina viettivät
paljon aikaansa Mikan luona. Myös ystävät ja sukulaiset
kävivät usein tervehtimässä potilasta.
- Olen kaikille erittäin kiitollinen.
Sain valtavan paljon tukea, Piironen kiittää.
- Paluu Joensuun urheilutaloon Katajan
otteluun oli vaikea paikka. Menin pyörätuolilla rakkaaseen
saliin. Se tuntui pahalta, Piironen tilittää avoimesti.
Mies jaksoi
sinnikkäästi tehdä töitä ja uskoa tulevaan. Se palkittiin
kaksi kuukautta onnettomuuden jälkeen. Puhekyky alkoi palautua
sana sanalta, ja mies nousi pian omin voimin ylös
pyörätuolista.
Ihme oli tapahtunut, sillä Piirosen äidille
oli Kuopiossa kerrottu, ettei Mika tulisi enää ikinä
kävelemään.
Kun kunto koheni, Piironen nousi iltaisin
keskussairaalan rappuja 13:nteen kerrokseen - hitaasti,
mutta varmasti.
- Ennen olin uskossa, mutta se ei näkynyt
minussa. Koripallo oli silloin päällimmäisenä. Ehkä Jumalalla
oli tarkoitus pysäyttää ja saada minut tajuamaan uskon
merkitys, Piironen miettii.
- Nyt usko näkyy, osat ovat vaihtuneet.
Tällä
hetkellä Piironen on Helsingissä Käpylän
kuntoutuslaitoksella kolmen kuukauden kuntoutusjaksolla, joka
alkaa jo olla lopuillaan. Kunto on kohentunut.
- Osittain tämä on vastannut odotuksiani.
Kehitystä on tapahtunut, koska täällä kuntoutusmäärät
kasvavat, Piironen järkeilee samalla kun oikeaan olkavarteen
annetaan sähköhoitoa.
Viimeksi kuuden minuutin kävelytestissä matkaa
kertyi 220 metriä eli 18 metriä enemmän kuin kolmisen viikkoa
aiemmin. Uiden matka taittuu ripeämmin, sillä Piironen kauhoi
1,5 kilometriä 37 minuuttiin. Kova suoritus yhdellä
kädellä!
- Uintiin on jo kovasti kyselty, Piironen
vihjaa iloisesti virnistäen.
Tulevaisuuden
suunnitelmissa koripallo on enää vähäisessä osassa,
vaikka mies seuraa lajia tiiviisti ja käy itse heittämässä
palloa koriin laitoksen upeassa salissa aina kun mahdollista.
Vasemmalla kädellä Piironen pussittaa vapaaheittoviivalta
puolet heitoistaan sisään.
- Olen jo luopunut haaveista pelata
SM-sarjatasolla. Joskus voisi olla kiva koripalloilla jollain
tasolla.
- Hengellinen työ kiinnostaa, mutta vielä
on liian aikaista sanoa mitään. Yksi vaihtoehto on palata
takaisin koulunpenkille. Tulevaisuuden suhteen olen
luottavainen. Olin siitä huolestuneempi ennen onnettomuutta,
mies naurahtaa.
Elämänilo
paistaa Piirosen asenteesta aidosti. Mies on hyväntuulinen ja
pysähtyy tuon tuostakin vaihtamaan kuulumisia laitoksen muiden
potilaiden tai hoitohenkilökunnan kanssa.
Katkeruutta hän ei tunne.
- En vaihtaisi pois päivääkään. Minulle
oli näin tarkoitettu tapahtuvan ja näin nyt eletään.
- Tähänkään päivään mennessä Jumalan
suunnitelmat eivät ole selvät. Katsotaan rauhassa, mitä
tuleman pitää, Piironen lopettaa.
| 
)
)
)
)