Kesä on jälleen ohitse ja auton nastarenkaita tarvitaan taas. Se lämmittää vanhan pelaajan sydäntä, sillä sarjakausi on jälleen ovella ja kesäharjoittelu on taaksejäänyttä elämää. Viime kausi oli ylä- ja alamäkien värittämä. Peli ailahteli laidasta toiseen, mutta pudotuspeleissä löysimme vihdoin oman rytmimme. Valitettavasti se ei vain riittänyt puolivälieriä pidemmälle. Lahti oli parempi, vaikka viimesekunnin tappio viimeisessä viidennessä ottelussa syö miestä edelleen. No, tänä vuonna velka maksetaan korkojen kera takaisin.

Koska kausi loppui osaltamme ennen aikojaan, tuli edelliskausista poiketen peräti kaksi kuukautta huilia. Jokainen pelaaja teki lepojaksolla jotain oman kuntonsa hyväksi, sillä onhan se keskimääräistä kivempaa aloittaa kesäharjoittelu, kun omistaa jonkinlaisen pohjakunnon. Itse keskityin, lähestyvä rantakausi huomioiden, lähinnä puntin nostoon ja maaliskuun lopulla syntyneen poikani hoitoon. Todellisen treenaamisen aloitimme valmennusportaamme komennossa kesäkuun alusta. Kesäharjoittelu koostui lähinnä laji-, juoksu- ja loikkaharjoittelusta, joten se ei poikennut juurikaan omasta, 20 vuotta sitten aloittamastani, kesäharjoittelusta.

Kesä meni mukavasti, kaikki pysyivät terveinä ja harjoituspelit pyörähtivät käyntiin elokuun puolella. SM-sarjassa tapahtui viime kaudesta muutamia sääntömuutoksia, joista palaaminen kahden EU:n ulkopuolisen pelaajan sallimiseen oli niistä suurin. Muuttuihan siinä yhteydessä myös SM-sarjan nimi Sparliigaksi. Tosin, kun analysoi vastustajien kokoonpanoja lukuisine vahvistuksineen, niin eivät ainakaan joukkueet ole ottaneet liigan nimestä mallia. Joukkueiden kilpavarustelu on ollut todella hurjaa.

Eri seurojen analysointia ja vertailua on tässä vaiheessa vielä turha tehdä. Joukkueet ovat vielä rakennusvaiheessa ja monet panostavatkin suosiolla siihen, että peli kulkee joulun jälkeen. Nopeasti vilkaistuna paperilla kovimmalta joukkueelta vaikuttaa ehdottomasti Lappeenrannan NMKY, joka on kesän siirtomarkkinoilla ollut erittäin aktiivinen. Muita kovia ovat tutut Lahti, Kouvot, KTP ja Pussihukat. Omat harjoitusmatsimme näyttivät, että kehitystä on kesän aikana tapahtunut, vaikka muutaman ottelun hävisimmekin. Myös meillä, niin kuin useimmilla muilla, rakennustyö on vielä pahasti kesken, mutta jo nyt voin todeta, että joukkueemme on erittäin tasainen. Jokainen pelaaja voi ratkaista pelin.

Mielenkiinnolla odotan sarjan alkua ja varsinkin omaa kotiavaustamme. Puitteet ovat Joensuu Areenan myötä maan komeimmat ja toivonkin, että PKS:n asiakkaat, tämän palstan lukijat ja muut koripalloilun ystävät saapuvat sankoin joukoin kannustamaan meitä yhä parempiin suorituksiin. Yhdessä voimme tehdä tästä unohtumattoman koripallokauden. Tervetuloa ja hyvää syksyä!

Sami Laaksonen

Joensuun Kataja