Syyskausi on pelattu. Onneksi. Vastoinkäymisiä joukkueellamme oli enemmän kuin koko koripallourani aikana yhteensä ja siksi joulupukki saikin minulta tavanomaisesta poikkeavan lahjatoivelistan: Jyrille uusi nilkka, Loulle joustavammat nivuset, iso vahvistus korin alle ja koko joukkueelle säkkikaupalla itseluottamusta.

Syksy oli kokonaisuudessaan raskas, vaikka alku näyttikin hyvältä. Kun saimme vielä Lehtosen Jyrin riveihimme, niin innokkaimmat kylänmiehet hehkuttivat joukkuettamme ja mahdollisuuksiamme Sparliigassa. Valitettavasti liian aikaisin. Uuden joukkueen hioutuminen timantiksi on tunnetusti pitkä prosessi ja tämän me huomasimme syksyn pimeinä iltoina. Juuri kun olimme saamassa palapelin palaset kohdilleen rouva Fortuna käänsi meille selkänsä lukuisten loukkaantumisten muodossa. Pelit eivät kulkeneet ja päätimmekin syksyn kuuden ottelun tappiokierteessä. Joulutauon vietimme normaalisti ja saimme riveihimme Stephen Richin, jonka tarkoituksena olisi tukkia korinalusta.

Kevätkausi tulee olemaan todella tiukka. Annoimme syksyllä niin paljon etumatkaa muille, että sen kurominen tammi- ja helmikuun aikana vaatii todella kovaa työtä. Uusien pelaajien ja loukkaantumisten myötä olemme pystyneet keskittymään harjoittelussa tähän asti ainoastaan perusasioihin, mutta nyt kun joukkue alkaa olla kokonaisuudessaan kasassa harjoittelu ja sitä kautta pelaaminen monipuolistuu.

Sparliiga on edennyt, kärkijoukkueiden osalta, ennalta arvatulla tavalla. Lappeenranta, Pussihukat ja Lahti ovat jo tässä vaiheessa esittäneet yllättävän valmista peliä ja ei olekaan ihme, että juuri nämä joukkueet porhaltavat sarjan kärjessä. Turkulainen Aura Basket on ollut sarjan ehdoton yllättäjä ennakkoluulottomalla ja iloisella pelillä ja onkin mielenkiintoista nähdä riittääkö nuorten pelaajien into pudotuspelipaikkaan. Muutenkin on ollut kiva huomata, että liiga on tarjonnut paljon tasaisia ja viihdyttäviä otteluita.

Vaikka vaikeaa on ollut, niin onneksi joukkuehenki ja joukkueen sisäinen usko omiin kykyihin ei ole karissut missään vaiheessa. Uskonkin vakaasti, että helmikuussa tulemme näkemään Joensuu Areenalla aivan toisenlaisen joukkueen, joka nousee taistelemaan pudotuspelipaikoista.

Ai niin... Joulupukki lupasi tosiaankin toteuttaa toiveeni, mutta nähtäväksi jää, ehtiikö hän muiden kiireiden ohella tuomaan apua tämän kauden aikana. Ennen sitä on pärjättävä omillaan.

Sami Laaksonen

Joensuun Kataja