Ajankohtaista
Iso-Hanski pitää korin alla omia tanssikursseja
”Mukava, järkyttävän kokoinen ja Korisliigan pisin ukko”
Iso-Hanski, maalivahti, korinalusmörkö vai ihan tavallinen sentteri. Ei ainakaan tuo viimeinen, kun kyseessä on 211-senttinen ja yli 120 kiloinen Hannes Pöllä. Vaikka ulkomuoto säikäyttää herkimmät, niin mies on varsin lauhkea parketin ulkopuolella.
Pudotuspeleissä tuskin tuo lauhkeus puskee ihon läpi. Peli-ilmeeseen lisätään vielä hitunen kovuutta korin alla tanssivien vastustajien hämmentämiseksi.
Bisonsien Jeremiah Wood on omalla kovalla tasollaan myös nelikymppisenä. Yllättävän liikkuva, nopea ja taitava omalaatuisen päätyrajapyörähdyksensä kera.
Näin Pöllä kuvaa runkosarjan aikana Motonet-areenallakin nähtyä tanssipariaan, joka on vastassa avausvastustajana pudotuspeleissä.
Mitä tuo maalatun alueen oman korin maalivahtina toimiminen käytännössä tarkoittaa?
– Eihän sitä itse hoideta. Apu tulee aina joukkuekavereilta esimerkiksi palloscreenien puolustustamisessa. Tärkeää on kaaripelaajien apu. Tulevat esiin oikealla hetkellä, kun joudun itse enemmän puolustamaan kaarelle.
Ulottovuudellaan Pöllä peittää jo ison alueen ja kokemattomat pelureilla saattaa pelihousut tutista.
– Välillä kokemattomat pelaajat saattavat hieman täristä, kun korin alla tulen vastaan. Kokeneemmat joutuvat kurottamaan syvälle kikkapussin pohjalle löytääkseen riittävän ratkaisun, Pöllä naureskelee. Olennaistahan puolustuksessa on, että saadaan kenttää pienemmäksi. Suoraa väylää ei korille ole, kun häiritään pallollista pelaajaa.
Parhaillaan Katajan puolustus on ollutkin varsin pitävää. Mutta on siellä ylireagoitukin ja sillä tavalla pelattu itsensä ulos.
– Välillä on tullut omaan päähän rumiakin lukemia. Tasaisuutta kaivataan, vahvistaa Pöllä kaikkien joensuulaisten koripalloihmisten havainnot kauden aikana.
Pöllän innostus syttyi koripalloon vuonna 2012, kun Lontoon olympiakoriksessa NBA-tähdet näyttivät taitojaan. Samalla alkoi hahmotttua se, että tuleva pelirooli olisi sentteri.
– Aika paljon olen seurannut samanmittaisen jenkkitähden Tim Duncanin otteita ja yrittänyt sieltä ammentaa kaikenlaista matkaan. Hän oli viime vuosikymmenellä yksi maailman parhaista.
Mitä pudotuspeleissä vielä rukataan korin alla?
– En vielä osaa ihan tarkkaan sanoa. Joukkueelta odotan, että päästään etenemään pitkälle. Alkukausi oli haastava, vaikka pärjäsimmekin. Loukkaantumissuma oli paha. Joukkue on kyvykäs pärjäämään, vaikka peli onkin tökkinyt vielä pleijareiden alla. Ala-arvoisia esityksiä nähtiin. Kyky meillä on voittaa kaikki. Tulivoimaa ja asennetta löytyy. Ennakkosuosikki Seagullseille olemme pari kertaa hävinneet ja sössineet ne pelit osin ihan itse, Pöllä toteaa.
Tilannekohtaisesti Pöllältäkin voi kolmonenkin irrota, mutta se ei ole itsetarkoitus. Usein korit syntyvät rimalta korin läheisyydestä.
– Itse etsin enemmänkin tilannetta millä auttaa joukkuetta eniten. Päätehtävä on olla ISO ja rollata ja möyhiä korin alla kovaa. Oma rooli pitää muistaa. Siellä on kyllä usealla muulla heittopatruuna pesässä.
Kyllähän se aina sytyttää, jos iso mies pistää kolkin säkkiin. Pöllän saldo oli runkosarjassa kaaren takaa 4/9. Lisäsyttymisiä Pöllä itse sai helmikuun maajoukkueikkunasta, vaikka otteluissa ei peliminuutteja kertynytkään.
– Reilu viikko oli hyvää treeniä, ja selvisin ilman loukkaantumisia. Sai pelata ja harjoitella kovia kavereita vastaan. Itseluottamusta se antaa eteenpäin. Onnistuin siellä mielestäni hyvin.
Pöllän korisura alkoi Lahdessa, josta matka jatkui Kouvolan kautta Joensuuhun reilu vuosi sitten. Katajassa hän sulatti välittömästi puolta lyhyempien pikkujunnujenkin sydämen.
– Siistiä, että pienimmätkin tulevat juttelemaan pelien jälkeen. Yksi tärkeä ja miellyttävä kohderyhmä ovat nämä alle 10-vuotiaat lapset. Kiva, kun pystyy innostamaan heitä. Tuntee itsensä tärkeäksi. Saan itseluottamusta, että tekee oikeita asioita.
”Mukava, järkyttävän kokoinen ja Korisliigan pisin ukko”, kuten pikkufani Elmo on Pöllästä todennut.
Haastattelija: Kari Viljakainen
