Koripallo-Kataja -lehti 27.2.2001

Petri Siitonen

 
Joensuun Katajan haaviin tarttui viime keväänä todellinen vonkale. Seura onnistui hankkimaan pelinjohtajakseen Kouvojen kaksinkertaisen suomenmestarin, 28-vuotiaan Jukka "Toikka" Toijalan (184 cm). Kohusiirron myötä odotusarvot kauteen lähdettäessä olivat kovat. Vain nousu kelpaisi ja Toikka on se palapelistä tähän asti puuttunut palanen, jonka avulla kolmevuotisesta mestaruussarjaprojektista tullee vihdoin totta.
 
Kävin vuodenvaihteen jälkeen keilaamassa Toikan kanssa ja tuolloin kokemani tappio jätti sen verran hampaankoloon, että päätin hankkia revanssin ja tehdä samalla tämän juttuni keilailumme lomassa. Uskoin vahvasti, että tällä kertaa ottaisin kultaranteen päänahan!
 
Kuinka ihmeessä Kouvolassa asuva pieni poika valitsi lajikseen koripallon, kun lajilla ei ollut tuohon aikaan kovin suurta asemaa kaupungissa?
 
- Seitsemänvuotiaana menin mukaan ensimmäisen kerran. Kaveri pelasi korista ja houkutteli minutkin mukaansa.
 
- Kyllä ensimmäiset mielikuvani ovat ne, että aina hävittiin ja sairaasti. Heittäminen tuntui jo silloin kivalta puuhalta ja niinpä mökille oli rakennettava oma kori, Toikka muistelee uransa alkuaikoja.
 
Koska Kouvolassa koripallolla ei ollut suurta jalansijaa, ei kaupungista löytynyt myöskään esikuvia.
 
- Lähimmät huippupelaajat olivat tuohon aikaan naapurikaupungin KTP:ssä, mutta esikuvaksi alkoi kuitenkin nousta Torpan Poikien tuolloin lupaava ja myöhemmin valtakunnan parhaaksi takamieheksi kohonnut Kari-Pekka Klinga.
 
Menestysvuodet Kouvoissa
 
Ensimmäiset omat muistikuvani Toikasta ajoittuvat 80-luvun loppuun. Pääsin Kotkasta Kouvolaan silloisen Kouvojen valmentajan Risto Piiparin kyydissä ja Joensuun-junaa odotellessani pistäydyin katsomaan Kouvojen harjoituksia.
 
Kotkaan oli kantautunut huhuja Kouvolan kahdesta lupaavasta nuorukaisesta, Jukka Toijalasta ja Mikko Sydänmaanlakasta. Seuratessani lastenkasvoisten heittokoneiden otteita totesin kuulemani kehut todenpitäviksi.
 
Tuosta ensitapaamisesta ei mennyt kuin vuosi, kun sama kaksikko oli meidän katajalaisten suurimpana esteenä tavoitellessamme sarjanousua I divisioonaan. Katajalta se jäi tekemättä, mutta Kouvoilta ja Toikalta nousu sarjaporrasta ylemmäksi onnistui ja siitä alkoi nuorukaisen menestystarina.
 
I divisioonassa Kouvot ja Toijala viihtyivät kahden vuoden verran (1991-93). Molempina vuosina mies valittiin divarin parhaaksi pelaajaksi!
 
Nousu pääsarjaan tapahtui kauden 1992-93 päätteeksi. Jatkossa Kouvojen paidassa plakkariin tuli kahden mestaruuden lisäksi yksi Suomen Cupin voitto. Myös henkilökohtaisella tasolla Toijalan kyvyt huomattiin ja hän sai kutsun mm. miesten maaotteluun kolme kertaa. Nuorten joukkueessa maamme edustustehtäviä kertyi kolmisenkymmentä.
 
Voitto näyttäisi lipuvan keilakisassammekin tarkkakätiselle takamiehelle, sillä tilanne on ensimmäisen sarjan jälkeen kohdaltani huolestuttava 153-187.
 
Kunnanvaltuutettu Toijala
 
Peliuran ohessa on mies ehtinyt tehdä muutakin.
 
- Olen aiemmalta koulutukseltani Yo-merkonomi. Töissä olin mm. Kouvolan Sanomissa ilmoitusmyynnissä sekä viime vuodet tein opettajan sijaisuuksia. Kynänvarteen tartuin aina silloin tällöin ja tein mm. kolumneja Urheilulehteen, Toikka kertaa aiempia kokemuksiaan.
 
Myös kunnallinen päätöksenteko on Toikalle tuttua. Kokoomuksen listoilta mies ponkaisi poliittisesti puskasta Kouvolan kunnanvaltuustoon vuonna 1996 toimien siellä neljä vuotta.
 
- Kokemuksena valtuustossa istumisessa olivat omat hyvät ja huonot puolensa. Jatkossakin päätöksenteko kiinnostaa, enkä tyrmää ajatusta ettenkö joskus palaisi politiikan pariin, Toijala pamauttaa ja toteaa, että seuraavalla kerralla on oltava kokeneempi ja vaikutusvaltaisempi pystyäkseen todella vaikuttamaan asioihin.
 
Vuonna 1998 Toikka kokeili myös koripalloammattilaisen elämää Belgiassa, mutta pesti jäi puolen vuoden mittaiseksi ja paluu Kouvolaan tapahtui enemmän tai vähemmän negatiivisten kokemusten jälkeen.
 
Kaksi sarjaa keilattu ja yksi jäljellä. Perhana, Toikka lisää johtoaan ja menee menojaan - tilanne 285-342.
 
Opiskelu toi Joensuuhun
 
Päätös siirtyä mestaruussarjassa menestyvästä Kouvoista I divisioonaan ja Katajaan oli miehen itsensä mielestä järkevää.
 
- Sain täältä haaveilemani opiskelupaikan ja luen Joensuun Yliopistossa luokanopettajaksi. Siirto Katajaan ja Joensuuhun oli kannaltani järkevä ratkaisu. Vaikeaksi sen teki ainoastaan se, että Kouvolasta tarjottiin hyvää työpaikkaa, mutta päätökseni Joensuuhun muutosta piti, enkä ole sitä päivääkään katunut, Toijala toteaa.
 
Koripalloilullisesti voidaan tietysti miettiä, kuinka järkevää on vaihtaa sarjaporrasta alemmaksi. Toijala näkee kuitenkin Katajassa paljon hyvää.
 
- Eroavaisuuksia Kouvoihin ei juurikaan ole. Kouvolassa oltiin pelattu pääsarjassa jo useita vuosia ja näin ollen pelaajina ajattelimme harjoittelua enemmän ammattimaisemmin kuin täällä.
 
- Itse harjoittelu on Katajassa vähintään yhtä tasokasta kuin Kouvoissakin ja yksilöinä myös asenteemme on kehittynyt ammattimaisempaan suuntaan, Toijala näkee.
 
Kaupunkina Joensuu saa mieheltä hyvän arvosanan. Harrastusmahdollisuuksia ja vipinää on riittävästi ex-kymenlaaksolaiselle.
 
"Ei enempää kuin yksi tai kaksi uutta pelaajaa"
 
Kuluva kausi divisioonassa on ollut kovempaan ottelurumbaan mestaruussarjassa tottuneelle pelinjohtajalle hieman erikoinen.
 
- Harva ottelutahti on teettänyt hieman ongelmia. Kouvoissa totuin paljon tiheämpään pelirytmiin kuin mitä tämän kauden divarissa on ollut. Toisaalta täällä jää aikaa harjoittelulle enemmän, mikä taas on hyvä asia. Itsekin tunnen olevani mukavassa kunnossa, Toikka tuumaa ja heittää sanojensa vakuudeksi taas kerran kaadon.
 
Mikäli ja kun sarjanousu toteutuu, ei joukkuetta ole Toijalan mielestä syytä uudistaa liiaksi.
 
- Yksi tai korkeintaan kaksi uutta pelaajaa voisi olla hyvä. Ehtona on opiskelu- tai työpaikka. Ketään ei kannata haalia tänne pelkästään pelaamaan, Toijala järkeilee osuen asian ytimeen.
 
Mestaruussarjassa pelaaminen asettaisi myös koko Katajan seuraorganisaation kokonaan uuden tilanteen eteen mm. siksi koska SM-koriksessa pelataan myös arkikierroksia ja muutenkin vaatimukset kasvavat.
 
Toijalalla on sopimusta jäljellä vielä seuraava kausi ja sitten yksi optiovuosi.
 
- Jatkan pelaamista vuoden kerrallaan. En usko, että fyysisesti pystyn juurikaan menemään eteenpäin, mutta kokemuksen myötä turha koheltaminen ja tyhmät virheet vähenevät, Toikka miettii ja tunnustaa, että jatkossa myös valmentaminen kiinnostaa.
 
Kaadot on tässä vaiheessa kaadettu ja, yllätys yllätys, olen taas hävinnyt lukemin 445-520 eli suorastaan murskaavasti. Oma pelini meni tasooni nähden ihan hyvin, vastus vain oli tälläkin kertaa liian kova.
 
Kova penkkiurheilija
 
Itsepäiseksi häräksi tunnustautuva pallotaituri ei usko, että missään muussa lajissa kuin koripallossa olisi päässyt näin pitkälle.
 
- Olisin luultavasti tasaisen huono, katkeroitunut puulaakipalloilija vähän joka lajissa, Toikka naurahtaa.
 
Mies on tuttu näky urheilukatsomoissa.
 
- Aina kun aikaa on pyrin seuraamaan otteluita paikan päältä. Tällä kaudella olen päässyt mukavasti seuraamaan jääkiekkoa, lentopalloa ja salibandya.
 
Kesäharrastus, golf, on imaissut myös koripalloilijan mukaansa.
 
- Yhtään tuntia en aio siinä lajissa ottaa, niin kuin en muuten keilailussakaan. Harrastuksen pitää olla hauskaa, eikä liian vakavaa puurtamista.
 
Kulttuuri ei myöskään ole vieras aihe.
 
- Äitini toimii Kouvolan teatterin talouspäällikkönä ja sitä kautta kiinnostusta löytyy myös siihen maailmaan. Viime aikoina tosin teatterissa käynti on jäänyt vähiin. Musiikkikulttuuri, kuten mm. Ilosaarirock ja viime juhannuksen Eastpop, tulivat kuitenkin koettua.
 
Mukavaa ja reilua miestä on helppo jututtaa. Hieman jäi kuitenkin epäilyttämään, keilasiko hän tuurilla? Kuten kaikissa suurissa urheilufinaaleissa, mestaruus ratkeaa kolmella voitolla. Toikalla on nyt 2-0 johto, mutta selkä seinää vasten olen parhaimmillani - vai kuvittelenko vain? Joka tapauksessa uskon, että kohtaamme ainakin kerran vielä pallo kädessä ...siis keilapallo.
 

---