11.5.2005
Joukkueenjohtajalta
 
Kausi on taas paketissa ja lopputulos oli hieno, pronssimitaleja ei varmaan kukaan osannut odottaa vaikean syyskauden jälkeen.
 
Kevätkausi alkoi sekavissa tunnelmissa, olihan ennen joulua kärsitty sekä Jyrin että Lewn loukkaantumisista, kun vielä John Green ei osoittautunut tarpeeksi kovaksi pelaajaksi meidän ryhmäämme, jouduimme lähettämään miehen kotiin ennen joulua. Pelit joulua ennen sitten pelattiinkin kotimaisin voimin, vaikka ratkaisua Greenin kotiin lähettämisestä arvosteltiin, pidän sitä edelleen oikeana ratkaisuna, joka lopulta karaisti joukkuetta ja antoi valmentajille suuntaviivoja tulevasta.
 
Steven liittyminen joukkueeseen oli sekin työn ja tuskan takana, joka vaati kymmeniä puheluita rapakon toiselle puolelle ja kun Steven agentti sähläsi parhaansa mukaan, oli miehen saaminen Joensuuhun kova urakka ja kun vielä muistetaan, että äijän piti olla Suomessa vuoden 2004 puolella, meinasi usko välillä horjua. Tosin tässä sopassa kovimman työn teki Heiska, joka varmaan soitteli Amerikkaan koko joulun jälkeisen ajan useamman kerran päivässä.
 
Steven liittyessä joukkueeseen ei hänen pelikuntonsa ollut vielä paras mahdollinen, vaan mies oli parhaassa iskussa pudotuspelien alkaessa.
 
Meillä olikin play offeihin kasassa hyvä ryhmä, jolla oli nälkää voittaa mitali ja se myös tehtiin.
 
Voidaan kahvilapuheissa tietysti arvostella joukkueen peluuttamista, mutta se varsin turhaa, sillä Heiskan on tehtävä ratkaisut pelitilanteissa salamannopeasti, eikä voi kuin ihailla sitä rauhallisuutta ja varmuutta millä head coach asiat ratkaisee. Varsinkin runkosarjan viimeinen ottelu Kouvoja vastaan oli huikea osoitus Heiskan osaamisesta, niin pukukopissa kuin kentän reunalla.
 
Ottelusarja Lahtea vastaan oli komeaa koripalloa. Onnistuimme hienosti lähes joka osa-alueella ja ratkaisevassa pelissä loppuhetkillä näyttivät pelaajamme kylmäpäisyytensä ja ratkaisivat ottelun henkisellä puolella. Lappeenranta oli liian kova pala ja ansaitsikin mestaruutensa, tosin sarja olisi voinut kääntyä toisin päin, aivan pienestä se oli kiinni.
 
Viimeiset pelit Porvoota vastaan olivat taas mielenkiintoinen paketti, ensimmäisessä pelissä oltiin vastaanottavana puolena puolet pelistä, onneksi toinen puolisko nosti ottelun lähes tasatulokseen. Porvoon peli oli sitten lähes kauden parasta, eikä Porvoolla ollut mitään sanomista missään vaiheessa ottelua, tuossa ottelussa Steve, Jyri ja Sami olivat hirmuisessa vireessä.
 
Sam The Man jätti tässä pelissä jäähyväiset Katajalle, komeat neljä kautta ovat ohi ja on kiitoksen aika. KIITOS SAMI, on ollut hienoa olla samassa joukkueessa kanssasi nämä vuodet, on haikeata ajatella menetystä minkä me katajalaiset sinussa menetämme, elämä kuitenkin jatkuu ja ystävyys ei häviä milloinkaan ja saihan Roni syntymätodistukseen kotikaupungikseen Joensuun. Olette aina Sailan ja Ronin kanssa tervetulleita Joensuuhun.
 
Uuden joukkueen kasaaminen alkoi välittömästi kauden päätymisen jälkeen. Kuten olette huomanneet, uusia kasvoja liittyy ensi kauden ryhmään. Olen erityisen iloinen Jyrin pitkästä sopimuksesta ja Peten kaksivuotinen sopimus takaa jatkuvuutta. Sami tuo peliimme syvyyttä ja voikin vakavalla naamalla sanoa, että meillä on kova runko joukkueessa ja tulemme jälleen kerran pelaamaan huippukorista. Eikä pidä unohtaa mieluista paluumuuttajaa, jonka hymy ei tunnu sulavan koskaan, welcome back Cliff. Kunhan saamme rutistettua sopimuksen tai pari viimevuotisesta joukkueesta niin hyvä tulee.
 
Hyvää kesää kaikille ja viimeistään syksyllä tavataan.
 
Jukka
 

---