3.2.2009

Koripallo-Katajan Verkkotoimitus sai houkuteltua Korisliigan piste-, levypallo- ja tehokkuustilastoa koko kauden tähän saakka hallinneen Kataja-täsmäase Jeremiah Woodin pienimuotoiseen kysymys-vastaus -sessioon. Ohessa himoharjoittelijaksi tiedetyn jässikän mietteitä niin ammattilaisuudesta, Korisliigasta, Joensuusta kuin elämästä yleensäkin.
 
 
Tämä on ensimmäinen ammattilaiskautesi. Minkälaisin odotuksin lähdit loppukesästä 2008 matkalle Eurooppaan ja Suomeen?
 
JW: En todellakaan tiennyt mitä odottaa, koska en aiemmin ollut poistunut USA:sta. Toisaalta olin kyllä täysin valmis aloittamaan pelaajaurani.
 
Nyt, kun olet ollut täällä jo jonkin aikaa, mitä kaipaat eniten kotimaastasi?
 
Ehdottomasti kahta veljeäni, siskoani ja äitiäni. Sisimmältäni olen "perheihminen" ja minulla on kotipuolessa upea perhe, jota kaipaan kovasti. Pikaruokaa kaipaan myös.
 
Pelisi ovat sujuneet upeasti tähän saakka. Onko kaikki mennyt kuten kuvittelitkin vai onko jotakin, mihin et missään nimessä ole tyytyväinen?
 
Pelaan mielestäni hyvin ja joukkue voittaa, joten kyllä, kaikki on sujunut suunnitelman mukaan. Vihaan häviämistä ja pelaan aina voittaakseni.
 
 
Jeremiah loukkasi polvensa vakavasti noin vuosi sitten viimeisenä yliopistokautenaan ja realistisena uhkakuvana pidettiin jäähyväiskautensa kesken jäämistä. Sentteri aloitti kuitenkin rajun kuntoututusperiodin ja taisteli tiensä takaisin parketeille lähes ennätysajassa ja ehti johtamaan joukkojaan kauden ratkaisupeleissä.
 
Mikä on polvesi kunto tällä hetkellä?
 
JW: Polvi on oikein hyvässä kunnossa. En tunne siinä minkäänlaista vikaa.
 
Koetko, että voit luottaa siihen sataprosenttisesti? Onko tilanteita, joissa tunnet, että et pysty antamaan kaikkeasi loukkaantumisen jättämän mahdollisen alitajuisen pelon vuoksi?
 
JW: Vakavan loukkaantumisen jälkeen et voi mielessäsi olla enää ikinä täysin varma. Toisaalta voisi kysyä, että kuka pystyy todella antamaan täydet sata prosenttia - missään asiassa?
 
 
Puhutaan hetki suomalaisesta koripalloilusta. Oliko sinulla mitään käsitystä (ystäviltä, valmentajilta, mediasta saatua) siitä, minkälaista on peli Suomessa? Entä muissa eurooppalaisissa liigoissa? Tiesitkö ylipäänsä mitään siitä, kuinka palloa Euroopassa pelataan?
 
JW: Nope. En tiennyt noita jutusta yhtikäs mitään.
 
OK. No nyt olet vääntänyt tuollaiset kolmisenkymmentä ottelua Katajassa. Mitkä ovat päälimmäiset ajatukset Suomen-tasosta tänään?
 
JW: Liiga on mielestäni hyvätasoinen. Nautin todella pelaamisesta täällä.
 
Jos mietitään eri joukkueita niin mitä pidät pahimpana vihollisenamme kevään - ja pudotuspelien - lähestyessä? Mistä suunnasta meille heitetään kovin haaste?
 
JW: Luulenpa, että KTP tulee olemaan paha kanto keväällä. Se pelaa kovaa ja joukkueella on myös taito toimittaa pallo oikeille pelaajille oikeaan aikaan.
 
Onko Korisliigassa yhtään pelaajaa, joka olisi tähän mennessä ansainnut kunnioituksesi? Esimerkiksi pelaaja, joka taistelee todella kovaa tai on mielestäsi erityisen taitava?
 
JW: Joitakin, kyllä. Nimeltä haluan mainita joukkuetoverini "usee":n (Jussi Eskola; toim. huom.). Hän on yksi kovimmista duunareista, jonka olen Suomessa tavannut.
 
 
Siirrytään sitten kotikaupunkiimme. Joensuuhan on melkoisen pieni paikka ja ihmiset ovat luonnostaan hieman varauksellisia kohdatessaan ulkomaalaisen. Koetko sinä asian näin? Oletko ehtinyt kohtaamaan paljonkin paikkakuntalaisia?
 
JW: Joitakin daameja, kyllä. Yleisesti ottaen ihmiset tosiaan vaikuttavat melko ujoilta ja hiljaisilta, joten mitäs tuohon nyt muuta sanoisi...
 
Luuletko, että viihtyisit paremmin isommassa kaupungissa?
 
JW: No, isompikin kaupunki olisi varmaan ok, mutta tällä hetkellä viihdyn Joensuussa ja tunnen oloni täällä hyväksi.
 
 
Hyvä niin. Siirrytään seuraavaksi lähitulevaisuuteen. Peliäsi on aina ilo katsella, matsi toisensa perään. Kotiyleisö pitää sinusta kovasti ja olet erittäin todennäköisesti saanut ainakin pari kannattajaa myös vieraspelipaikkakunnilta. Olemmeko me jo nähneet "parasta Woodia" vai onko sinulla vielä takataskussa jotakin extraa tulevan kevään varalle?
 
JW: Hei, olen vasta pääsemässä vauhtiin! Olen kuin hyvä viini, joka paranee ajan kanssa! Nojoo, vitsi vitsinä. Pelaan kovaa ja yritän parhaani joka ikisessä matsissa. Siinä on minun panokseni joukkueelle.
 
Kieltämättä se on jo paljon se. Miten sitten tulevaisuutesi ammattilaisena, millaisena näet sen? Luuletko, että voisit pelata toisenkin kauden Suomessa vai ovatko tavoitteesi jossakin muualla Euroopassa?
 
JW: Toivon, että ammattilaisurastani tulisi hyvä. Toisaalta koskaan ei voi tietää, mitä Jumala tai elämä yleensä eteen heittää. Ehkä pelaan toisenkin kauden täällä, ehkä en. Ei se loppujen lopuksi ole minun valintani, jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
 
OK. Entä "kuningas-NBA"? Oletko koskaan vakavissasi unelmoinut siitä?
 
JW: En oikeastaan. En käytännössä edes seuraa sitä. En seuraa kyllä muutakaan urheilua, sillä kulutan aikani urheilemalla itse. Joskus saatan kyllä katsella jonkin matsin TV:stä, mutta mielestäni elämä pitää käyttää elämiseen eikä katselemiseen - esimerkiksi juuri urheilusta puhuttaessa.
 
 
Mennään lopuksi harjoitteluasioihin. Monet nuoret Suomessakin näkevät sinut pelaamassa ja haaveilevat, että olisivat jonakin päivänä yhtä hyviä. Ei ole mikään yllätys, että mikäli haluaa päästä edes lähelle tasoasi, vaatii se hurjan määrän työtä. Valoittaisitko esimerkinomaisesti tyypillistä "työpäivääsi": kuinka ja miten pitkään harjoittelet?
 
JW: Vau. Ihan yleisesti sanoisin, että "paljon työtä, ei vapaapäiviä". Kaikkein tärkein asia on kuitenkin oma sydän: jos et rakasta sitä, mitä teet, et koskaan etene seuraavalle tasolle. Minä rakastan korista, joten harjoitteleminen on vähän kuin kuin viettäisi aikaa rakkaimpansa kanssa.
 
Teetkö koriksen lisäksi mitään muuta? Lenkkeiletkö? Harrastatko mitään toista lajia?
 
JW: Nostelen painoja, punnerran, lenkkeilen ja treenaan korista mahdollisimman paljon myös harjoitusten ulkopuolella. Antaisin nuorille ohjeeksi, että mitä tahansa teetkin, tee se täysillä tai et saavuta mitään. You either working hard or hardly working.
 
Oletko aina pelannut ainoastaan koripalloa? Pelasitko nuorempana mitään muuta?
 
JW: Olin todella hyvä (amerikkalaisessa) jalkapallossa. Pelasin myös joskus tennistä. Niin, ja olin erinomainen shakin pelaaja.
 
 
Verkkotoimitus haastatteli Jeremiah Woodia 2.2.2009
 

---