Edessä oli todella pitkä päivän reissu Helsinkiin. Lähtö oli tapahtunut Urheilutalon pihasta 05.30. Matkalle oli lähtenyt neljä pelaajaa. Kaksi oli tullut Ylämyllyltä. Minä nousin isäni kanssa lumiselta huoltoaseman pihalta pikkubussiin. Autossamme oli kokonaiset seitsemän pelaajaa (Antti, Roope, Juhis, Nikot, Dave ja minä), yksi valmentaja ja yksi vanhempi. Edessä oli pitkä päivä, liittyen koripalloon. Lähes jokainen meistä valvoi siihen asti kunnes Ville nousi autoon. Sitten aloimme vasta todella nukkumaan. Kukin nukkui siten miten parhaaksi näki. Minä esimerkiksi aloin pitkälleni bussin lattialle, lattialla saikin yllättävän hyvin unta.
 
Pysähdyimme Kuortin ABC:lle aamupalalle.
 
Yhdentoista maissa olimme pelipaikallamme, Malmin palloiluhallilla. Siellä olikin jo aikamoinen tohina. Kenttiä siellä oli peräti kolme! Yhdellä niistä pelasivat tytöt, toisella ei kukaan ja kolmannella Savonlinna ja Masu.
 
Menimme laittamaan pelikamppeet päälle. Pukuhuoneitakin oli useita. Vaihdettuamme vaatteemme menimme "leikkimään" yhdellä kentälle. Korit olivat minikorkuiset, eikä meistä donkannut niihin kuin Niko. Itse katsoin pääasiassa Savonlinnan ja Masun välistä ottelua. Sen voitti Masu. Kosukin liittyi seuraamme.
 
Ottelun jälkeen aloimme lämmittelemään. Käyttämämme juoksu tyyli oli minulle uusi. Syötimme pallon toiseen jonoon, leikkasimme korille, kaveri syötti, pistimme pallon pussiin ja kaveri otti pallon. Ihan kiva. Juoksimme aika pitkään. Fiilis kohosi pikku hiljaa. Hauskaa oli jo siinä vaiheessa päivää. Sitten venyttelimme ja taas juoksimme.
 
FoKoPo - Kataja 82-50 (39-33)
 
Vastaamme asettui Forssan koripojat. Kentälle läksivät minun lisäksi Antti, Juhis, Ville ja Niko. Peli alkoi osaltamme yllättävän hyvin. Pelasimme joukkueena puolustuksessa ja hyökkäyksessä. Peli oli halussamme. Ensimmäiselle tauolle siirryimme johdossa. Tämä oli ensimmäinen kerta tällä kaudella.
 
Tähän asti peli oli mennyt suorastaan loistavasti. Toisella neljänneksellä vastustaja oli vaihtanut puolustusmuodokseen 2-1-2 paikan. Pysyimme vielä hyvin pelissä muutamalla onnistuneella kolmosella. Puolustimme vieläkin hyvin. Siinä neljänneksen puolivälissä ei meidän heittomme enää tippuneetkaan ja olimme hiukan tiedottomia hyökkäyksessä.
 
Loppu peli menikin sitten opetellessa murtamaan paikkaa ja vastustajan tehdessä tasaisesti eroa. Kolmannella neljänneksellä yritimme johdettua pelityyliä ja neljäs neljännes pelattiin aika tavalla vapaammin . Pikku hiljaa saimme aina vain parempia ja parempia korinteko tilanteita, välillä pistimme pallon säkkiin, välillä emme. Varsinkin lopussa räiskimme kolmosia aika rajusti. Aika hyvin ne kuitenkin tiensä koriin löysivät.
 
Kokonaisuutena peli meni ihan hyvin, vaikkakin hävisimme 32pistettä. Olisimme saaneet pelata enemmän korin suuntaisesti, sillä vaikka heitimme lopussa paljon, niin teimme myös paljon pisteitä. Samalla saimme paikan liikkumaan enemmän ja sitä kautta vapaampia heitto- ja ajopaikkoja.
 
Pelin jälkeen lähdimme syömään, tässä vaiheessa Kosu läksi omille teilleen. Hänellä oli jotain maajoukkuejuttuja. Menimme syömään Marttiinaan. Osa söi pastaa, osa risottoa ja osa pizzaa.
 
Syömästä tultuamme teimme kukin mitä halusimme. Aikaa oli noin puoli tuntia ennen, kuin meidän piti olla lämmittelemässä. Itse katsoin Fokopon ja Savonlinnan välistä ottelua. Sen voitti Fokopo 19 pisteellä.
 
Kataja - MaSu 31-91 (13-55)
 
Toisen pelin pelikentästä ei ollut täyttä varmuutta. Lopulta peli pelattiin kentällä nro kolme.
 
Lämmittely sujui taas kerran normaalisti. Tällä kertaa heitimme kylläkin enemmän ohi. Olisimmeko hiukan hermostuneet Masun valmentaja Leon Huffin arvioivista katseista, ehkä. Peli alkoi yllättävän nopeasti. Pelin aloitti sama viisikko kuin ensimmäisenkin.
 
Vastustaja aloitti aikamoisella rytinällä, tai ehkä meidän puolustusinto oli poissa. Masu teki ensimmäisellä kymmenminuuttisella 30 pistettä, meidän 13 vastaan. Se oli ehkä vähän liikaa.
 
Me pelasimme hyökkäyspäässä aika hyvin, meille uutta 2-3 paikkaa vastaan.
 
Toinen neljännes oli meidän osalta aika kauhea. Emme tehneet kymmenen minuutin aikana yhtään pistettä! En itse muista koskaan vastaavaa. Puolustuksemme parani ehkä hiukan, sillä vastustaja tehtaili enää "vain" 25 pistettä. Ei niin kuin yhtään hyvä.
 
Kolmas neljännes oli meiltä ehkä hiukan parempi edelliseen verrattuna. Taisimme tehdä pisteitä kokonaiset kahdeksan. Masu taisi tehdä hiukan yli kymmenen pistettä. Kumpikin joukkue sai paljon heittopaikkoja, muttei saanut niistä sisään, todellista junnukorista sanoisin.
 
Viimeinen neljännes menikin sitten vastustajan tehdessä taas hiukan enemmän pisteitä kuin me. Hyökkäyksessä pelkäsimme vastustajan pitkiä miehiä, jotka torjuivat muutaman heittomme aika näyttävästi. Viimeisellä neljänneksellä saimme kolmenkymmenen pisteen rajan rikki. Teimme pelissä huimaavat 31 pistettä.
 
Sanottakoon tähän loppumietelmään, että vastustajamme koko peli 2-3 paikkaa. En ole aivan varma mutta saattoivat he ryhmitystään hieman kuitenkin vaihtaa. Ensimmäinen vastustaja pelasi kolme neljännestä 2-1-2 paikkaa. Emme ole pelanneet paikkaa vastaan montaakaan kertaa. Paikan purkaminen on tullut tällä kaudella aivan uutena asiana joukkueellemme. Meillä olkaa olla jo hiukan ideaa sitä vastaan pelaamisessa. Pikku hiljaa saamme tehtyä aina vain enemmän ja enemmän pisteitä paikkaa vastaan. Kun saamme roolimme hieman paremmin selville, niin pystymme luonnollisesti pelaamaan paremmin. Minusta tuntui kentällä vähän siltä, ettemme jaksaneet pitää omaa paikkaamme hyökkäyksessä, vaan lähdimme hötkyilemään pallon perään, tosin aivan turhaan. Tämä paikan murtaminen ei huolestuta paljoa. Kunhan saamme otteisiimme hieman rutiinia ja pelin ymmärrystä, niin pystymme tulevaisuudessa pelaamaan luonnollisesti vieläkin paremmin.
 
Sunnuntaina meiltä ei oikein löytynyt asennetta puolustukseen, vaan tyydyimme siihen, että kun vastustaja pääsi ohi, hän oli edellä, eikä sille enää mahtanut mitään. Välillä vastustaja pääsi meistä kävelemällä ohi. Siinä vaiheessa on aika turha alkaa selittää, et ei tälle paikalle mitään mahda! Mahdat sinä ainakin sille, että et ole kentällä kuin (no se saa päättä jokainen itse) Tyydyimme siihen mitä meille tarjottiin.
 
Mitenhän sen sanoisi? Siinä vaiheessa kun meidän piti alkaa tekemään tosissaan duunia puolustuksessa, niin me veimme sen saamattomuuden hyökkäyspäähänkin. Viimeisessä pelissä vastustaja sai meistä aika suuren henkisen yliotteen, jota pikkuhiljaa mursimme pala palalta. Kuten jotkut viisaat sanovat, kyllä se siitä.
 
Kotimatkalla ei häviöt paljoa tuntuneet, hävisimmehän toisen ottelun pienimmällä piste-erolla kaikista tähänastisista divari peleistämme. Toista en nyt niin lähde kommentoimaan. Yleisesti ottaen olemme pelanneet pelimatkoillamme mielestämme toisen hyvän pelin ja toisen ei niin hyvän pelin. Siitä mistä tämä johtuu en voi kuin arvata. Varmaankin meillä on aina hyvä tunne ensimmäisestä pelistä ja toisessa pelissä emme ole valmiita "tappelemaan". Masu pelissä tämä korostui lepsuna puolustamisena ja muutaman viikon takaisesta Korikobra pelissä huonona puolustuspään levypallo pelaamisena. Masu pelissä ei puolustuspään levypalloista paljoa tarvinnut taistella, sillä vastustaja heitti heittonsa sen verran kovalla prosentilla sisään.
 
Kotimatka venähti pitkälle yöhön. Matka sujui rattoisasti riehuen ja puhuen kaikesta älyttömästä. Aivan loppuun laitan kuvan seurueestamme ollessamme syömässä. Roope ja Dave olivat sukuloimassa, joten ymmärrettävistä syistä puuttuvat kuvasta.