Edessä oli taas pitkä pelimatka. Kello näytti vähän yli neljä, kun lähdimme Urheilutalon pihasta. Antti nousi kyytiin Ylämyllyn Shelliltä, me muut Joensuusta. Tällä matkalla joukkueemme koostui kahdeksasta pelaajasta: Antti, Juhis, Nikot, Dave, Mikko ja minä.
 
Matka meni Vaasaan todella nopeasti. Uskoisin jokaisen nukkuneen ainakin puolet matkasta. Itse nukuin noin kaksi kolmasosaa matkasta. Pysähdyimme matkalla kerran.
 
Pelipaikalle saavuimme hiukan yli kymmenen. Oli hiukan erikoista, että pisimmän matkan tehnyt joukkue oli pelipaikalla ensimmäisenä. Kävelimme talon puolitoista kertaa ympäri, ennen kuin pääsimme pukuhuoneeseen. Vaihdoimme pelivermeet päällemme ja läksimme lämmittelemään. Sali oli aika samanlainen kuin Niinivaaran ala-asteen urheiluhalli. Se oli ehkä hiukan avarampi, mutta sepä siitä. Aloimme juoksemaan aika pian. Alku ei mennyt ehkä ihan niin hyvin. Pikku hiljaa jalat alkoivat toimia paremmin, joten juokseminenkin alkoi tuntua ihan mukavalta.
 
Alkuveryttelyn jälkeen aloitimme varsinaisen juoksemisen. Juoksimme polvennosto- ja pakarajuoksuja. Se kävi ihan hyvin lämmittelyyn. Sitten venyttelimme ja tämän jälkeen menimme koppiin. Koskelainen puhui peruspelistämme. Pyrimme rakentamaan hyökkäyksessä hyökkäyskolmion. Ja siitä pelaamme miten paraiten näemme.
 
Se on jännä tunne, kun valmentaja selittää, miten kentällä tulisi pelata. Sitä mietti miten sitä pitää tehdä. Sitä ollaan kuitenkin kentällä aikalailla yksin. On siellä tietysti joukkuekaverit. Hyökkäyspäässä ei voi kukaan tulla sanomaan, että sinä leikkaat sinne jne. Toki valmentaja saattaa huutaa, että nyt sinne ja nyt tuonne, tai vastaavaa. Yleensä tuloksena on kuitenkin se, että sinä vain seisot paikallasi ja aivosi miettivät minne sinun tulisi mennä. Sen on tultava jostain syvemmältä.
 
Kun valmentaja piirtää ja sanoo miten meidän pitää kentällä pelata, niin siihen vaaditaan aika paljon kokemusta, rauhallisuutta ja luottoa omiin joukkuekavereihin, että pelattaisiin niin kuin oli tarkoitus. Tämän kaiken oppii vain pelaamalla.
 
Eiköhän nyt kuitenkin keskitytä itse peliin. Ehkä jälkeen päin ajateltuna siitä ei ole paljoa kerrottavaa. Minulle se ainakin sopii. Kentälle meistä läksi Antti, Juhis, Dave, minä ja Niko N.
 
Peli alkoi hyvin. Aloitimme kolmosella, jonka jälkeen puolustimme mielestäni hyvin, tosin saimme kolme virhettä. Tämän jälkeen aloimme ehkä hiukan varomaan kontakteja, mutta ei sen enempää. Ensimmäisen neljänneksen tulos oli siinä suuruusluokkaa Vaasan Salamat 4 meillä 20.
 
Peli meni meiltä ehkä hiukan pelailuksi, vaikka yritimme pitää pakettia kasassa.
 
Pelien välissä palauttelimme venyttelemällä ja kävellen. Katsoimme Kokkolan NMKY edesottamuksia Hyrskettä vastaan. Heillä oli muutama uusi naama pelaamassa. Hyrskepelin voitti Kokkola.
 
Vastaamme asettui Kokkolan NMKY. Kokkolaa vastaan olemme pelanneet viime syksynä. Peli oli ensimmäinen aluesarja pelimme. Silloin hävisimme kahdeksalla pisteellä.
 
Peliin aloimme lämmittelemään heti edellisen päätyttyä. Lämmittely ei niin ihmeitä tarjoillut. Suurin osa ajasta vain käppäilimme. En ainakaan henkilökohtaisesti tehnyt suuria ponnisteluja lämmittelyssä. Olo ei ollut paras mahdollinen.
 

 
Edessä oli taas kerran hyvinkin voitettavissa oleva peli. Aloitimme samalla viisikolla kuin edellisenkin pelin. Itse pelistä oli odotettavissa tiukka taisto viime kerran perusteella.
 
Ainakaan alkuun se ei sitä ollut. Pelasimme puolustuksessa mielestäni henkilökohtaisesti ihan hyvin. Pärjäsimme jotenkuten hiukan kookkaammille vastapelureille. Avut, joita olemme harjoitelleet, tulivat ihan oikeaan aikaan. Sellainen asia kuin avun apu tuli meille aivan uutena asiana. Sellaista puolustusta meillä ei ollut. Tarkemmin ajateltuna pelimme puolustuksessa kaatui ehkä siihen. Ei kylläkään voi sanoa, että jos olisimme olleet aina avunavuissa olisimme voittaneen, ei toki. Toisen heikkouden voisi sanoa olleen hyökkäysuhka. Kun saimme hyökkäyspäässä pallon, emme olleet ehkä aivan valmiita pistämään sitä koriin. Edellisessä pelissä pystyimme tekemään korin tuosta noin. Nyt siihen tarvittiin jo yritystä. Sellaista meiltä ei aivan heti löytynyt.
 
Puoliaikaan mennessä kaverit olivat pistäneet aivan yksin korin alta kymmenisen helppoa koria pelkästään seuraavanlaisella liikkeellä. Laidassa pallollinen pelaaja haastaa oman pelaajansa, puolustus auttaa ja pallollinen tarjoilee korin alla olevalle joukkuekaverilleen. Mikäli pelaaja ei pääse puolustajastaan ohi, pallon puolella poustissa oleva pelaaja menee tekemään toiselle sisäpelaajalle screenin ja tämä käyttää sen, pallo pelataan sisälle, sisäpelaaja pelaa 1vs1, mikäli autetaan niin pudottaa korin alla olevalle hyökkääjälle ja taas kaksi pistettä.
 
Hyökkäyksessä emme aivan pystyneet tekemään samoja lukuja kuin vastustaja meidän päässä, joten tauolle lähdettiin reilun kahdenkymmenen pisteen tappioasemassa. Pelimme ei ehkä ollut niin loistavaa kuin se olisi voinut olla. Meillä oli selviä vaikeuksia käynnistyä. Pikkuhiljaa peli alkoi luonnistua aina vain paremmin.
 
Melkein heti kolmannella neljänneksellä vaihdoimme 1-2-2 paikkaan. Aivan alkuun se ei tietysti heti toiminut, mutta pikkuisen totuttelun jälkeen kylläkin. Kaikki löysivät omat roolinsa hyvin. Lopussa pelasimme paikkaa todella hyvin. Otteissamme oli rauhallisuutta, mikä näkyi siinä, että huolehdimme omista paikoistamme, emmekä lähteneet juoksemaan turhaan. Saimme tukittua puolustuskorimme keskustan vastustajan isoilta miehiltä, mikä auttoi meitä pisteiden valossa.
 
Kun me pelasimme paikkaa niin vaihtoi vastustajakin siihen ainakin pelin loppuvaiheessa. Enää sen purkaminen ei tuntunut niin vaikealta. Peli tuntui lopussa ihan mukavalta. Lopussa huomasi heti, että kun sai tehtyä muutaman hyvän korin, niin pelistä tuli heti paljon mukavampaa.
 
Lauantaina meiltä puuttui kovat suoritukset. Ehkä totuimme ensimmäisessä pelissä korin teon helppouteen. Kun vastustaja alkoi puolustamaan kunnolla, niin me hiukan tyydyimme taas olotilaamme. Sitä ei tältä istumalta voi ihan heti ymmärtää mikä duuni siinä on tehtävä, että saa pistettyä sen pallon sinne koriin. Se on kova työ, jos vastustaja todella puolustaa. Joukkuekaverit ovat tietysti apuna, mutta ei se pallon koriin pistäminen käy ihan sormia napsauttamalla.
 
Vaasan reissulla jokainen sai pelata paljon, mikäli pystyi. Itse koin ensimmäistä kertaa lyhyellä koripallourallani sen, että sitä on pelattava silloin kuin valmentaja sanoo. Halusin kai penkille aikalisän aikana. Ehken halunnut ottaa siitä niin vastuuta, että pelasimme hiukan huonosti. Sitä ei auttanut muuta kuin kuunnella mitä Kosulla oli sanottavana ja lähdettävä taistelemaan. En ole kyllä aivan varma, tämä oli varmaankin Kokkola-pelin toisella neljänneksellä. No ihan tarkasti aikaa en muista, mutta kun nyt sanotaan että se oli silloin, niin se oli silloin. Aikalisän jälkeen pelimme parantui varmaankin hiukan.
 

 
Voisi sanoa taas kerran, että tämmöinen peli juoka olisi voinut olla tiukempikin, hävittiin taas niin persikasti. Meiltä puuttuu vielä se viimeinen rutistus. Joko pelit voitetaan helposti tai ne hävitään helpohkosti. Oikeanlaiseen tunnelmaan virittyminen vie meiltä aikaa sellaiset puoli peliä, siis mikäli kyseessä on päivän toinen pelimme. Yleensä siinä vaiheessa, kun vastustaja johtaa kymmenillä pisteillä heräämme pelaamaan. Päivän toisessa pelissä emme ole aivan heti valmiita antamaan itsestämme kaikkea. Sitten pelaamme toisen puoliajan ihan hyvää koripalloa.
 
Toivottavasti tämmöinen "kuumeneminen" tulee kokemuksen myötä. En kyllä näe mitään syytä miksi ei tulisi. Koripallo on kiinni pienistä asioista, perusasioista. Tähän perustekemiseen vaikuttaa aivan kauheasti henkinen valmius pelata. Sitä on puhuttu jo jonkin aikaa tietynlaisesta "tappomeiningistä", tämä tulee vain pelkästään pääkopan sisältä. Voin sanoa, etten ole mikään ammattilainen. Puhun vain siitä mitä koen ja olen kuullut. Ollessamme Anan kanssa Italiassa Papinahon Antti kertoi meille seuraavaa: "Vierumäellä oli vieraillut silloinen Venäjän kiekkomaajoukkueen valmentaja, joka oli sanonut: Jääkiekko on perusasioita". Antin mukaan se pätee koripallossakin.
 
Vaasan reissulta jäi käteen paljon hyvää. Voitimme toisen aluesarjapelimme tällä kaudella. Pelimme on mennyt kuluneen kauden aikana paljon eteenpäin. Olemme koripalloilijoina ja joukkueena taas kokeneempia.
 
Hävityn Kokkola-pelin jälkeen mielialaamme kohotti kivi, paperi, sakset -ottelu. Kyseisen pelin pelasivat meidän kapteenimme ja Kokkolan kapteeni. Panoksena oli pukuhuoneen käyttöoikeus, hävinnyt joukkue siirtyy toiseen pukuhuoneeseen. Tämän matchin voitti kapteenimme Antti.
 
Suihkun jälkeen oli edessä pitkän pitkä kotimatka. Se sujui todella hauskoissa tunnelmissa, takapenkillä nauraessa. Pojat olisivat halunneet minun lähettävän kuvia tänne, mutta kieltäydyn siitä kunniasta ihan hyvillä mielin. Kotona olimme aika tasan tarkkaan keskiyöllä.
 
Kiitos kuskille turvallisesta matkasta.
 
- Jukka-Matti Turtiainen, Kataja, B-pojat
 

---