Edessä oli syyskauden viimeiset pelit. Tapasin muun joukkueemme Heinävedellä (Antti, Juhis, Olli, Joni, Nikot ja Roope), hiukan yli puoli 11. Meidän peli alkoi ½ 12. Menimme pukuhuoneeseemme ja osa meistä vaihtoi peliasut yllemme.
 
Katsoimme Hyrskeen ja Säyrin välistä peliä. Kun peliä oli jäljellä vielä reilu jakso, lähdimme lämmittelemään. Hiukan aikaa lämmittelimme joukkueena. Jossain vaiheessa huomasin olevani yksin alassa jossa lämmittelyn piti tapahtua. Osa pojista oli ilmeisesti lähtenyt pelaamaan biljardia. Kohta tuli Antti ja sitten Kosu. Siitäpä se lämmittely vasta toden teolla alkoikin.
 
Kentälle meistä läksi: minä, Antti, Juhis ja Nikot. Vastustapuolen pelurit olivat jonkin verran isompia kuin me. Nyt emme kuitenkaan alkanut pelkäämään vastustajan pitkiä miehiä vaan teimme sen mitä aioimmekin. Pelin tempo ja intensiivisyys oli meille suorastaan ennen kokematonta. Olemmehan me tietysti juosseet päästä päähän paljon, muttei siinä ole yleensä ollut päätä eikä häntää. Vaikka pelin vauhti nousi kovaksi, meillä pysyi kuitenkin ajatus mukana. Puolustuksessa keskityimme paljolti vastustajan pisimmän miehen ulospeluuseen. Minusta onnistuimme siinä yllättävänkin hyvin, sillä olemme harjoitelleet vain apupuolustusta. Tämä oli ensimmäinen kerta kuin tupalasimme pallon aina sen mennessä tietylle pelaajalle. Saimme tehdä täyden päivätyön jo siinä, että saimme pallon edes omalle hyökkäysalueelle. Jonkin aikaa mietittyämme saimme aina yleensä aikaan hyvän korintekomahdollisuuden. Viimeisellä neljänneksellä saimme hyvän vaihteen päälle. Saimme nostettua muutaman helpon korin ja peliin tuli lisää iloisuutta. Pelistä jäi suorastaan loistava olotila. Olimme pelanneet aika hyvin.
 
Ensimmäisen ja toisen pelin välissä oli tarkalleen 25 min. Söimme hiukan ja sitten aloimme juoksemaan. Hienoisen lämmön saatuamme venyttelimme ja taas juoksimme. Tunnelma oli aika korkealla hyvin menneen HoNsU pelin jälkeen. Se laski kyllä todella äkkiä. Peli oli niin kuin sieltä ja syvältä. Puolustus, mikä ratkaisee peleissä aika paljon, oli meillä siis niin ruskeaa kuin olla voi. Hyökkäyksessä tehtiin meille aika tavalliset ~13 pistettä. Vastustajakin teki meidän vastustajalle tyypilliset 25 pistettä.
 
Sunnuntaina oli ensimmäinen kerta kun valmentaja ei säästele sanoja puhuessaan meille. Ainakin tällä kertaa se tuli aiheesta. Vastustajaa tietenkään vähättelemättä, niin ei todellakaan tarvinnut paljoa meidän ohi pääsemiseksi. Puolustuksessa ei niin kun ollut mitään järkeä. Esimerkiksi, käppäilimme pallollista vastaan.
 
Toinen neljännes ei ollut paljoakaan parempi. Vieläkään ei puolustuksessa löytynyt paljoa asennetta ja hyökkäyksessä emme ottaneet kunnolla vastuuta tekemisestä. Peli ei niin kuin halunnut lähteä kulkemaan. Tarvittiin kaksikymmentä minuuttia, että pelasimme edes siihen suuntaan. Kuitenkin peli ajautui pikku hiljaa raiteilleen. Toisella neljänneksellä puolustimme hiukan paremmin, kuin edellisillä neljänneksillä. Viimeinen neljännes oli edellisiin verrattuna jo ihan ok.
 
Heinäveden pelireissulta jäi käteen aika paljon miettimistä. Henkilökohtaisesti meni muutama viikko siihen, että pystyi kirjoittamaan tuosta viimeisestä pelistä, tosin voi se laiskuuttakin olla.
 
Ensimmäiseen peliin olemme tyytyväisiä. Toisesta on paha mennä sanomaan. Ei siihen olisi syytä olla tyytyväinen. Pelattiin nimittäin aika huonosti. Tietysti voi olla tyytyväinen joihinkin yksittäisiin suorituksiin, mutta jos katsotaan kokonaisuutta, niin ei siinä ainakaan minusta ole kauheasti hurraamista. Nyt kun puolustaminen ei tunnukaan enää hyvältä jaloissa, niin sitten ei puolusteta. Hyökkäyspäässä meille tuotti duunia jo pelkkä vastustaja miesprässin murtaminen. Sitten vielä vastustaja puolusti todella antaumuksella. Ainakin itse sain vastaan varmaankin parhaan puolustajan mitä vastaan olen pelannut. Kuten moni tietää, koripallossa pärjää aika pitkälle pelkällä yrittämisellä. Viimeisessä pelissä meiltä puuttui sellainen lähes tyystin. Kun vastustaja puolusti kovaa, niin ehkä ajattelimme, että pysäytämme vastustajan pelkällä seisomisella. Tästä Säyri pelistä ei ole kuin parannettavaa.
 
- Jukka-Matti Turtiainen, Kataja, B-pojat
 

---