Tänä aamuna seisoskelimme Teboilin huoltoaseman pihassa siinä kello 06.30. Odotimme pikkubussia. "Tuo taitaa olla meidän kyyti," sanoin isälle, kun näin Savo-karjalan linjan pikku-Mersun kaartavan huoltoaseman pihaan. Astuimme autoon ja läksimme kohti Laukaata. Autossa istui jo ennen meitä: Juhis, Koskelainen, Toni, Hannu, Joni, Dave, Mikko, Nuutisen Niko ja Olli.
 
Nukuimme suurimman osan matkasta.
 
Kukaan meistä ei ollut ennen käynyt Laukaalla. Tämän jälkeen olemme.
 
Sali oli aivan jumalattoman hieno. Voin aivan valehtelematta sanoa, että yksi hienoimmista, missä olen pelannut. Kävimme vain katsastamassa salin ja lähdimme ulos kävelemään. Kävimme kiertämässä läheisen kaupan ja lähdimme kohti lukionsalia. Vaihdoimme peli vehkeet yllemme. Lämmittelimme kutakuinkin samalla tavalla, kun tämän kauden aiemmissa peleissä. Pistimme palloa koriin ley-upeilla, juoksimme koordinaatiota ja venyttelimme.
 
Vastastaan asettui paikallinen Laukaan B-poikien joukkue. Aloitukseen läksivät: Dave, Niko, Juhis, Joni ja minä. Pelin alku oli varmastikin yksi kauheimmista pelaaja-aikanani. Kentällä teimme sen verran, että kävelimme. Hyökkäyspäässä saimme jotain aikaan. Kaikki tuntui taas vaikealta. Puolustuksessa tarkoituksemme oli vain estää keskelle ajot. Kuten varmaan joku voi jo arvata, kaikki ajot tulivat keskelle. Toinen onkelma oli aivan tajuttoman huono sulkupeli. Vastustajan pari tyyppiä kävi ottamassa levypalloja meidän puolustuskorilta enemmän kuin mitä me siltä otimme. Peli oli aivan käsittämättömän huonoa. Se meni niin kuin niin maan alle, kuin vain pystyi. Koskelainen vertasi peliesitystämme viikko sitten katsomaamme muutaman vuoden takaiseen peliin. Nyt pelissä oli vain hieman enemmän taitoa.
 
Valmentajakin tuskastui aika pahan päiväisesti. Kuuluin penkillämme voimasanoja enemmän kuin koskaan ennen. Sellaista se peli kuitenkin vain oli. Otimme pari palautusta (astuimme ensin hyökkäyspuolellemme ja sitten takaisin puolustuspuolellemme) otimme varmaan puoli tusinaa askelvirhettä ja harhasyöttöjä tuli toinen mokoma. Oltiin siis kentällä aika paniikissa pallon saatuamme. Meillä ei ollut ihan tarkkaa käsitystä siitä, mitä pitää tehdä pallon saatua. Toisella neljänneksellä teimme ehkä kymmenen pistettä, ainakin jossain vaiheessa olimme tehneet sillä neljänneksellä seitsemän pistettä, eli ei kovin hyvin.
 
Tauolla menimme koppiin. Onneksi tilanne rauhoittui siellä hiukan. Saimme hiukan lisää itseluottamusta. Aivan kolmannen neljänneksen alku ei mennyt niin kuin piti, mutta oli se jo paljon parempaa. Vaihdoimme aika pian paikkaan, sillä emme oikein pärjänneet 1vs1 puolustuksessa.
 
Paikkapuolustus alkoi pikku hiljaa toimimaan. Tosin ensimmäiset minuutit juoksimme, kuin olisimme olleet narussa. Meihin alkoi pikkuhiljaa tulla sitä kaivattua eloa. Aloimme pelaamaan hiukan siihen suuntaan, mihin me pystymme. Enää emme häslänneet vaan zoomailimme ja pelasimme rauhallisesti. Silloin kun oli tarkoitus tehdä korin, niin se tehtiin. Puolustuksessa olimme huomattavasti agressiivisempia ja olimme valmiita pärjäämään puolustajalle.
 
Jossain vaiheessa peliä Kosu, eli siis valmentajamme sai tekun. Kuulemma ensimmäisen sitten vuoden 98. Teku tuli liiallisesta kentällä seisomisesta, minun ymmärtääkseni.
 
Varsinkin viimeinen neljännes sujui onnistuneesti. Kolmannen neljänneksen pelasimme suunnilleen tasan. Viimeisen voitimme jollain 15 pisteellä. Silloin pelasimme jo hyvin. Me määräsimme miten pelataan, eikä se ollut vastustaja.
 
Kaiken kaikkiaan pelistä jäi hyvä maku. Sitä oltiin jo huomattavasti vapautuneempia.
 
Pelimme jälkeen kävimme kopissa hiukan jutustelemassa, jonka jälkeen vetäisimme huiviin hiukan evästä ja kävimme hiukan palauttelemassa kentän reunalla. Kävelimme ulko- ja sisäsyrjillä, varpaillaan ja kantapäillään. Kävelyn jälkeen osa meistä venytteli, osa passiivivenytyksillä ja osa teki mitä halusi. Me lähdimme Juhiksen kanssa käymään "Ässällä". Ainut asia mitä minun piti kaupalta tuoda, oli lihapiirakka isälleni. Kaikkea muuta matkaevästä kyllä ostin, mutten muistanut sitä piirakkaa. Kauppareissu meni siis loistavasti. Juomat, joita ostimme, kävimme viemässä automme jääkaappiin. Meille meinasi tulla aika kiire, onneksi viimeistä paikalla olo aikaa oli siirretty vartilla myöhemmäksi. Vaihdoimme peliasut päällemme ja lähdimme katsomoon.
 
Heinävesi pelasi todella hyvin isompia Vimpeliläisiä vastaan.
 
Lämmittelimme ja olimme taas entistä valmiimpia pelaamaan. Tällä kertaa kentälle läksivät Dave, Niko, Juhis, Toni ja minä. Peli alkoi meiltä aika hermostuneesti, mutta pikku hiljaa saimme siihen otteen. Peli oli hyvin tasainen. Hiukan arkailimme ajaa korille, sillä vastustajan pitkä mies torjui aika hyvin. En ole tullut pitkään aikaan blokatuksi niin puhtaasti. Pallon matka vain pysähtyi. Puoli ajalle mentiin kaverien ollessa muutaman pisteen johdossa.
 
Tällä kertaa saimme valmentajalta hyvin yksiselitteiset ohjeet. Kosu ei sanonut paljoa mitään. Olimme pelanneet ilmeisesti ihan hyvin. Kuulimme vain ketkä lähtevät kentälle ja että meidän pitäisi pystyä voittamaan vastustaja ihan hyvin.
 
Saimme heti jakson alkuun muutaman hyvän korin ja nousimme johtoon. Johtoasema vaihteli pitkään, puolin ja toisin. Pelasimme ihan hyvää korista.
 
Loppua kohti saimme kasvatettua eroa hiukan. Saimme pidettyä eron loppuun asti ja kasvatimmekin sitä hiukan. Pelasimme pelissä välillä paikkaa ja välillä normaalia mies puolustusta. Kaikki pelasivat hyvin.
 
Kotimatkalla puhuimme tietokoneista ja sen sellaisesta. Kaikilla oli hauskaa. Ainakin uskon niin. Aina siitä ei tosin voi mennä takuuseen. Huomasi heti, että oli paljon iloisempi tunnelma, niin bussissa kuin pukuhuoneessa.
 
Kotona olimme puolilta öin.
 
- Jukka-Matti Turtiainen, Kataja, B-pojat
 

---