Aamulla oli kipakka pakkanen. Odottelimme bussin tuloa Kuoringan Teboililla isäni kanssa. Viimein, 25 yli seitsemän pelibussimme saapui. Mukana kaikki joukkueemme pelaajat ja valmentajat. Meitä oli: Antti, Dave, Roope, Joni, minä, Niko, Juhis, Olli, Mikko, ja Kape. Koko menomatkan katselimme muutaman vuoden takaista Eurooppa-liigan finaalia.
 
Pelipaikkana toimi Neulamäen koulu Kuopiossa. Sali oli yllättävän hyvä. Korit olivat suorastaan loistavat. Pelipaikalla odotteli meitä jo Ville, Heinäveden vahvistus. Löysimme pukukopin pienen haparoinnin jälkeen ja vaihdoimme pelivehkeet päällemme. Lähdimme hiukan arastellen saliin. Heittelimme, jonka jälkeen aloimme juoksemaan. Peli alkoi yllättävänkin pian.
 
Näistä kovemmista peleistä on aika hankala kertoa miten me oikeastaan pelattiin kokonaisuutena, sillä on sen verran keskittymistä omaan suoritukseen, että siinä on ihan riittävästi mietittävää. Kirjoittaminen hankaloituu entisestään silloin kun häviämme. Keskitynkin kertomaan aika paljon miten peli sujui minun näkökulmasta ja millaisia suorituksia siellä tulee tehtyä. Yritän kuitenkin sanoa miten pelasimme. Välillä voin olla väärässä, mutta uskoisin kertomani olevan ainakin osa totuutta. Voisiko sitä sanoa totuudeksi, ei ehkä.
 
Pelitapahtuma. Tällä hetkellä on hiukan pää sekaisin pitkästä valveilla olosta ja voi hiukan heittääkin välillä. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä.
 
Kuvia tuli hiukan räpsittyä, mutta vain Linkki-pelin alusta, sillä se häiritsee täysipainoisen keskittymisen ja tulee ylimääräistä häsläystä.
 
Alku meni itsestäni yllättävän hyvin. Vastustaja teki koreja mutta niin taisimme mekin tehdä. Sama tahti ei kuitenkaan tainnut jatkua kovin pitkään. Niin pitkään kunnes Antti sai toisen virheen. Siihen tyssäsi meikäläisten koritehtailu. Linkki sai tehtyä muutan korin ja sitten pääsin minä kentälle. Hiukan tuli häslättyä kameran kanssa, muttei se haitannut. Jouduin puolustamaan aika hyvää tyyppiä. En tainnut pärjätä sille oikein mitenkään. Vastustajan päädyissä juuri se minun pelaaja juoksi sellaisen skriini kuvion läpi, sai pallon ja heitti sen koriin. Ei hyvä. Tuskailimme aika lailla prässin murtamisen kanssa. Linkki pelasi 3-1-1, 2-2-1 kokokentän paikkaa, tai jotain sen suuntaista. Vaikeaa aluksi meille sen purkaminen oli. Eikä se kai niin ihme ole. Meidän joukkue on pelannut paikkaa vastaan vasta muutamia kertoja. Siinä meni se jakso. Kuopiolaiset vetivät narua ja me tulimme sen mukana.
 
Toinen neljännes meni aikalailla samalla tavalla kuin ensimmäinen. Kun hyökkääjä pääsi puolustajan ohi hänellä ei ollut suuri työ mennä korille ja pistää palloa koriin.
 
Puoliajalla olimme pukuhuoneessa, kuten yleensä. Kesken valmentajan kiivaimman puheen alkoi kaiuttimesta tulla rappiä. Pelaajista se taisi olla huvittavaa, muttei ehkä muuten se ollut niin hauskaa.
 
Saimme bussissa ennen peliä monisteen. Siinä oli asioita joihin pyrimme keskittymään, kuten korin suuntaan pelaaminen. Minusta onnistuimme joissain asioissa joita oli siihen lappuun kirjoitettu esim itseensä luottamisessa.
 
Mitähän sitä vielä kirjoittaisi kahdesta viimeisestä kymmenminuuttisesta? Peli jatkui jatkumistaan. Taululla taisi olla aika selvät numerot. Emme kuitenkaan tuijotelleet sitä liikaa, sen sijaan yritimme entistä enemmän. Aloimme pikku hiljaa onnistua vastustajan prässin murtamisessa ja saimme juostua helppoja koreja. Pelaamisesta alkoi tulla jo aika hauskaa.
 
Pelin kuitenkin hävisimme. Se oli se peli. Enää sitä ei niin mietitä. Emme olleet kentällä taidollisesti paljoa huonompia kuin vastustaja. Koripallo on pienistä asioista kiinni. Vastustaja teki vain pieniä asioita paljon huolellisemmin, agressiivisemmin ja kovemmin. Siksi he tekivät paljon enemmän pisteitä ja voittivat pelin.
 
Pelien välissä kävimme kaupungilla syömässä. Samasta paikasta näkyivät hakevan ruokaa myös pelipaikalle. Ruokailussa oli kulunut aikaa puoli peliä, eli arviolta puolisen tuntia. Asetuimme mukavasti katsomoon ja katsoimme Korikobrat-BSL. Sen pelin voitti Savonlinna. Vielä oli yksi peli ennen meidän peliä. Siinä pelasivat Linkki vs. BSL. Eräältä Savonlinnan pelaajalta vääntyi polvi aika pahan näköisesti. Sitä sattuu. Peli päättyi Savonlinnan voittoon.
 
Heti pelin loputtua pääsimme lämmittelemään. Intoa riitti, mutta kaikki heitot eivät menneet sisään.
 
Pelin aloitti sama viisikko kuin ensimmäisenkin (Antti, Juhis, Ville, Niko ja Kape). Meillä aivan alku sujui takkuisesti. Korikobrat saivat muutaman helpon korin ja me teimme pari. Lapualaiset prässäsivät myös 3-1-1 tai 3-2 kokokentän prässillä. En tiedä, heidän prässinsä saattoi olla parempi. Pystyimme purkamaan sen aika hyvin suhteutettuna pelikokemuksiimme. Silloin, kun vain emme pistäneet palloa liian aikaisin maahan meillä me hyvin.
 
Hyökkäyksemme toimi hyvin levypalloja lukuun ottamatta. Puolustuksemme synkin kohta oli selvästi samaiset levypallot. Korikobrat saivat yrittää kaksi, kolme kertaa korin tekoa (lähes aina melkein korin alta). Siitä on pakko alkaa onnistua. Vastustajan pisimmät miehet olivat kyllä pitkiä, mutta se ei saa olla selitys. Suurimman osan niistä irtopalloista ottivat aikalailla saman mittaiset tyypit kuin me.
 
Peli ns. ratkesi vasta viimeisellä neljänneksellä. Siihen asti olimme olleet aina noin kymmenen, kahdenkymmenen pisteen päässä. Viimeinen neljännes oli aika huono. Emme jaksaneet enää puolustaa nimeksikään ja vastustaja juoksi helppoja pisteitä. Olimme varmaankin aika väsyneitä ja meiltä puuttui yritys lähes tyystin. Silloin, kun pitäisi yrittää kaikista ankarammin, me tyydyimme hölkkäämään kentällä.
 
Sain ainakin sellaisen vaikutelman, että jokainen pelaaja ja myös valmentaja oli tyytyväinen esitykseemme. "Kosu" taisi sanoa aikalailla seuraavaa: "Hyvin, voimme olla ylpeitä esityksestämme." No okei ei se ihan niin sanonut, mutta viesti oli kuitenkin sama. Joitakin pelaajia vielä lainatakseni: "Peli sujuu hyvin, kun ei tuskailla!" Uskoisin jokaisen saaneen lisää itseluottamusta tuleviin koitoksiin.
 
Kotimatka meni leppoisissa tunnelmissa.
 
Juttu ja kuvat: Jukka-Matti Turtiainen, Kataja, B-pojat
 

---