2.4.2007

Viime kesän ja syksyn aikana valmistauduimme B-poikien SM-karsintoihin. Virallisia tavoitteita ei astettu mutta uskoisin, että joukkueen jokaisen pelaajan mielissä oli pääseminen karsintojen kautta SM-sarjaan. Pettymys oli suuri, kun monen arvokkaan voiton ja onnistumisen jälkeen sarjapaikka jäi lopulta ainoastaan kahden pisteen päähän kirvelevän jatkoaikatappion myötä. Joukkueemme yhtenäisyys ei ollut syksyllä vielä vaadittavalla tasolla. Uskoisin, että pelaajien taitotaso ja yksilölliset ominaisuudet olisivat jo tuolloin riittäneet SM-sarjaan.
 
Heti karsintojen päätyttyä alkoi henkinen valmistautuminen divisioonakauteen, joka oli osalle pojista jo kolmas peräkkäinen. Koko kauden divaripelejämme leimasi mielestäni näyttämisen halu: pyrimme osoittamaan olevamme ennen kaikkea hyvä joukkue. Pelasimme divisioonan runkosarjan mielestäni ihan tyydyttävästi siihen nähden, että ne kerrat jolloin saimme kaikki pelaajat samaan aikaan kokoonpanoon, voidaan laskea yhden käden sormilla. Lopulta tuloksena oli runkosarjan toinen sija ja 11 voittoa sekä kaksi tappiota.
 
Lopputurnaukseen selviytyi runkosarjan neljä parasta joukkuetta. Meidän lisäksemme turnaukseen osallistui Rapy-92, Namika Lahti I ja Pyrintö-92. Yksikään näistä joukkueista ei ollut hävinnyt runkosarjassa kolmea kertaa enempää ja keskenäisetkin ottelut olivat menneet jokseenkin ristiin, joten lopputurnauksesta oli odotettavissa tasainen. Saimme Tampereella pelattuihin peleihin jalkeille kuitenkin lähes täyden joukkueen. Tämän takia olin melko luottavainen tulevien pelien suhteen. Ainoastaan toinen Heinäveden vahvistuksistamme, Ilari Tolvanen, oli toipilaana sivussa.
 
Välierä: Kataja-Namika Lahti I 76-70 (38-39)
 
Lähdimme tuttuun tapaan liikkeelle urheilutalon pihasta tilaamallamme pikkubussilla. Lähtö tapahtui perinteisesti kuudelta aamulla. Useimmille pojista tämä tarkoittaa aamuyötä. Joensuu on todella kaukana kaikesta kun asiaa katsotaan Suomen koripallokartalta. Matkanjohtaja (allekirjoittanut) oli laskenut aikataulut vähän turhan tiukaksi sillä saavuimme Tammelan urheiluhallille vasta reilu puoli tuntia ennen peliä. Vastassa välierässä oli pojille ja valmentajalle tuttuakin tutumpi Lahti. Pojat ovat kamppailleet Lahtea vastaan erilaisissa junioriturnauksissa vuosien saatossa lukemattomia kertoja. Välillä tuntuu, että kaikki tuntevat toisensa jo nimeltä. Tästä johtuen ylimääräistä puristusta riitti ottelun alusta lähtien molemmilla joukkueilla.
 
Itse ottelu eteni hyvin tasaisena aina kolmannelle neljännekselle saakka. Ensimmäisellä puoliajalla teimme korimme pääasiassa kauempaa korista, nopeilla hyökkäyksillä ja vapaaheitoista. Koritalkoisiin osallistui tässä vaiheessa tarkasti kauempaakin osunut Heinäveden kasvatti Lauri Ikonen.
 
Lahden valmennusjohto päätti kokeilla heti puoliajan jälkeen paikkapuolustusta, joka saikin pelin luonteen muuttumaan. Onnistuimme pelaamaan palloa enemmän korin alle ja saimme sieltä punnerrettua Jukka-Matti Turtiaisen ja Roope Kinnusen johdolla tärkeitä koreja. Näillä koreilla ja vapaaheitoilla syntyi ottelun ratkaissut noin kymmenen pisteen karkumatka. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun pystyimme ratkaisemaan pelin paikkaa vastaan!
 
Viimeinen neljännes mentiin meidän pienen etumatkan turvin. Eroa oli jo yli kymmenen pistettä kunnes Lahti pääsi kaventamaan eroa viimeisillä sekunneilla kahden onnistuneen kolmen pisteen heiton ansiosta. Voiton ratkettua hymy oli herkässä niin pojilla kuin valmentajallakin. Pääsimme kuittaamaan karsintojen tappiomme jo toistamiseen divarissa.
 
Pisteet, Kataja: Lauri Ikonen 23, Joonas Siitonen 6, Arttu Koljonen 6, Riku Heinonen 6, Roope Kinnunen 24, Hannu-Pekka Herranen 4, Jukka-Matti Turtiainen 7, Toni Ihalainen 1.
 
Finaali: Pyrintö 92-Kataja 81-85 (40-45)
 
Välierän jälkeen kävimme syömässä lihapullia paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Tärkeintä tässä vaiheessa oli palautuminen ja se, että annokset pysyivät kohtuullisen kokoisina. Palautumisesta en tiedä mutta ruoka oli hyvää ja ei liian täyttävää. Joukkueella oli aikaa palautua välierän jälkeen noin kolme tuntia mikä ei ole liikaa näin tasaisissa peleissä. Joka tapauksessa finaali käynnistyi klo 17.00 ja olimme silloin valmistautuneet niin hyvin kuin tuossa ajassa on mahdollista.
 
Kuten odotettua, tämäkin peli alkoi tasaisissa merkeissä. Kuitenkin mielestäni meidän olisi pitänyt iskeä jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana taululle reilu johtoasema. Miespuolustuksemme oli kuitenkin (kenties väsymyksestä johtuen) heikkoa. Pallollinen pelaaja meni ohi milloin mistäkin ja apupuolustuksemme ei toiminut lainkaan haluamallamme tavalla. Tästä johtuen olimme ensimmäisen jakson jälkeen edellä seitsemällä ja puoliajalla viidellä.
 
Kärsimme myös vastustajan tavoin virhevaikeuksista. Lauri Ikosella ja Jukka-Matti Turtiaisella oli jo aikaisessa vaiheessa kolme virhettä ja molemmat joutuivat viettämään vaihtopenkillä pitkiä aikoja.
 
Kolmannelle jaksolle meille osui todella musta hetki. Pelasimme periaatteessa samalla tavalla mutta palloa ei saatu koriin sitten millään. Samaan aikaan vastustaja osui läheltä ja etenkin kaukaa. Ero kasvoi tasaisesti Pyrinnön hyväksi meidän roiskiessa myös vapaaheitot seinille. Pahimmillaan olimme tappiolla laskujeni mukaan 18 pistettä.
 
Viimeisen jakson alkaessa eroa oli koripallossakin melko merkittävät 16. Tämä tarkoitti sitä, että meidän oli pelattava viimeinen jakso suihkukomennustenkin uhalla riskillä.
 
Viimeinen jakso alkoikin kannaltamme lupaavasti. Toni Ihalainen osui heti kaukaa kolmen pisteen viivan takaa hyvän puolustuksen jälkeen. Tästä korista syttyi mielestäni sellainen kipinä joka ei sammunut kymmeneen minuuttiin. Pelasimme koko jakson aggressiivista miespuolustusta ja pyrimme tuplaamaan pallon laitoihin ja pallolliselle pelaajalle tehtyjen screenien jälkeen.
 
Harjoittelemamme joukkuepuolustus alkoi viimenkin näkyä kun saimme katkottua Pyrinnön jo hieman hätäisiä syöttöjä. Ero kaventui jatkuvasti ja noin kolme minuuttia ennen loppua olimme aivan vastustajan kannoilla. Tämä lisäsi entisestään vastustajan turhautumista ja hätäisiä ratkaisuja hyökkäyspäässä.
 
Muutaman aikalisän, onnistuneiden vapaaheittojen ja paikkapuolustuksen jälkeen taulu näytti Pyrinnön etumatkaksi 81-80. Aikaa oli tuolloin jäljellä 41 sekuntia ja pallonhallinta meillä. Hannu-Pekka Herranen unohtui vapaaksi korin alle ja hän nosti hienosti ottelun voittokorin. Pyrintö epäonnistui viimeisessä hyökkäyksessään ja Toni Ihalainen pääsi viimeistelemään voittolukemat vapaaheitoilla kun aikaa oli enää kolme sekuntia: molemmat vapaaheitot varmasti pussiin ja riittävä neljän pisteen ero oli syntynyt ja voitto oli varmistunut.
 
Viimeisen jakson kirin ja voiton takasivat lähinnä pienet ja vikkelät miehemme riistoillaan ja nopeilla hyökkäyksillä. Näissä kunnostautuivat etenkin Toni Ihalainen, Riku Heinonen, Hannu-Pekka Herranen, Lauri Ikonen ja Arttu Koljonen. Lisäksi Roope Kinnunen piti huolen korinalustojen halinnasta ja vapaaheittojen upottamisesta. Roopelle tuli iso lasti kannettavaksi harteilleen, kun kokoonpanossa olleista isoista pelaajista Jukka-Matti Turtiainen oli virhevaikeuksissa ja Joonas Siitonen loukkasi valitettavasti nilkkansa jo ottelun alkuvaiheissa.
 
Jokaiselle pojalle kuuluu iso kunnianosoitus loppuun asti taistelemisesta ja elämisestä mukana kaverin onnistumisissa. Uskon ja toivon, että tämäkin peli toimi muistutuksena loppuun asti pelaamisen merkityksestä. Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että oli ilo seurata molempia pelejä lopputurnauksessa ja kiitos siitä kuuluu jokaiselle pelurille.
 
Pisttet, Kataja: Lauri Ikonen 8, Jukka-Matti Turtiainen 10, Arttu Koljonen 11, Roope Kinnunen 21, Riku Heinonen 20, Toni Ihalainen 8, Hannu-Pekka Herranen 7
 
Kautta vielä jäljellä
 
Vaikka divaripelit on nyt pelattu, niin pelejä on vielä runsaasti jäljellä. Lähdemme jo torstaina Lahteen pelaamaan (ties monettako kertaa) pääsiäisturnausta. Siellä on varmasti kovia pelejä odotettavissa niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin seuroja vastaan. Tämän jälkeen yritämme paikata vähäistä kotipeliemme määrää tällä kaudella harjoitusturnauksella 13.-14.4. Otteluohjelma tuohon turnaukseen valmistunee lähipäivinä ja pyrin sen toimittamaan pikimmiten myös Katajan verkkotoimituksen käsiin. Mutta jo etukäteen: tervetuloa katsomaan niin vanhemmat kuin muutkin juniorikoripallosta kiinnostuneet!
 
Terveisin
Antti Kivijärvi
B-poikien valmentaja
 
Lue lisää:
Karjalainen 2.4.2007: "Katajan B-pojille divarimestaruus"

---