Urheilutalolla oli jo muutama kaveri, kun saavuin sinne. Pian sinne saapuivat loputkin. Bussia odottelimme sellaisen ilmanpoistoputken edessä. Siinä oli lämpimintä. Ensin saapui valmentaja ja sitten bussi. Tällä kertaa auto oli paljon pienempi kuin Mikkelin reissulla ollut Mersu. Onneksi siinä oli kuitenkin telkkari. Menomatkalla katsoimmekin Bondia. Pelaamassa meitä oli: Hannu, Roope, Rikut, Mikko, Miika, Toni, Arttu ja minä.
 
Pelipaikalla olimme melkein tuntia ennen pelin alkua. Vaihdoimme pienet pelipaitamme päälle (seuraavaan kotiturnaukseen saamme uudet asut, onneksi) ja juoksimme hiukan käytävällä. ja portaissa. Eihän sitä pitkään kukaan jaksanut juosta, mutta sopivasti. Katsoimme puolitoista neljännestä Savonlinna-Mikkeli peliä. Sen pelin Savonlinna hoiti itselleen.
 
Minmky – Kataja: 24 - 122
 
Lämmittely oli meillä aikamoista sekoilua. Tulipahan siinä kuitenkin lämmin. Peli alkoi pienoisen selvittelyn jälkeen. (kahdella meidän pelaajista oli lähes sama numero) Voitimme aloituksen, mutta muutaman saamamme heiton heitimme ohi. Mikkeliläiset tekivät avaus korin. Alku ei alkanut niin kuin olisi voinut. Ainakin itse pistin ensimmäisellä neljänneksellä kauheasti heittoja korin alta ohi. Pikku hiljaa löysimme jyvän ja tulosta alkoi syntymään.
 
Toinen neljännes meni ihan kivasti pisteiden varjolla. Puolustuksemme vuoti kuin seulaksi ammuttu lakana. On se näyttänyt samanlaiselta joskus kauan sitten. Ehkä peli ei ole niin kiihkeää kuin voisi olla. Hyökkäykset kuitenkin sujuivat, erityisesti nopeat. Kuten sanotaan: hyökkäys on paras puolustus. No ehkä se ei aina päde koripallossa. Periaatteessa kyllä mutta käytännössä ei ehkä. Voittajahan on tunnetusti se joka tekee enemmän pisteitä. No pääasia että voittaa ja voitettiin, kai?
 
Kolmas neljännes oli sitten puolustuksen osalta aivan kauheata. Mikkeliläiset juoksivat ja juoksuttivat meitä miten tahtoivat. Meidän onneksi he eivät kuitenkaan saaneet koreja. Hyökkäys taas sujui niin kuin ennekin tässä pelissä.
 
Neljäs neljännes sujui aika hyvin. Teimme Mikkeli-pelissä joukkueen uuden piste-ennätyksen: 122 pistettä. Mikkelillä pisteitä oli 24. Tässä pelissä teimme pisteitä aika tasaisesti. Moni sai tehtyä yli kymmenen pistettä.
 
BSL – Kataja: 20 - 95
 
Lämmittelyssä oli aika iloinen meininki. Pistettiin vaikka minkälaista yritystä ja ihme kyllä ne meni koriin. Porukasta paistoi jokin, en sanoisi että se oli ylimielisyys vaan voittamisen tai pikemminkin näyttämisen halu. Ehkä se ei siltä näyttänyt ennen peliä, mutta pelissä näimme iloisia suorituksia.
 
Aloitusheitto meni vastustajalle, pienoisen tähtäysvirheen seurauksen. Nykysäännöillä sillä ei ole niin suurta merkitystä kuin ennen. Ensimmäisen neljänneksen pelasimme aikamoisessa hurmoksessa. Neljännes meni todella hyvin. Liikuimme hyvin ja avaukset onnistuivat ja varsinkin korin teko. Puolustuksessa yritimme tuplata ja sekin toimi aika hyvin.
 
Toinen neljännes oli hyvää peliä. Pallo liikkui aina yleensä vapaalle pelaajalle, jonka oli se helppo nostaa koriin. Jos heitimme ohi, saimme hyökkäyspään levypallot hyvällä prosentilla näppeihimme. Mitähän sitä vielä sanoisi? Puolustus olisi voinut olla tiiviimpää. Oli se kuitenkin jo erinäköistä kuin Mikkeliä vastaan. Savonlinnalaiset pystyivät pelaamaan paljon kovempaa peliä kuin mikkeliläiset. Sen tunsimme aivan pelin lopussa. Ei siitä sen enempää. Kolmas neljännes oli ihan hyvää peliä. Se meni aikalailla samalla tavalla kuin kaksi edellistä.
 
Viimeinen neljännes olikin sitten lopusta aika tiukka. Ensimmäiset viisi minuuttia pelasi aloittanut viisikko ja lopun penkiltä pelin aloittanut viisikko. Tähän asti peli oli mennyt koko ajan lähes samalla tavalla. Meidänkin päästessä kentälle meni peli vielä ihan hyvin. Aivan lopussa alkoi vastapuoli yrittää tosissaan. Jos he olisivat pelanneet koko pelin samalla tavalla olisimme olleet helisemässä. Tavoitteenamme oli pelata yksi pitkä hyökkäys. Sen sijaan vastustaja riisti meiltä pallon kahdesti ja teki yhden korin. Niin päättyi se peli. Tämä oli hiukan tasaisempi ottelu kuin ensimmäinen.
 
Lopun alamäki ei pilannut tunnelmaa. Kotimatka meni aika hyvin, karkkia syöden ja jutellessa.
 
Tällä kertaa oli kamera mukana ja aikaakin olisi kuvien ottamiseen löytynyt, mutta siitä kehveleen masiinasta oli tyhjentynyt patterit. Ehkäpä ensi kerralla saisi niitä paljon puhuttuja kuvia otettua. Tulkaa ihmeessä katsomaan pelejämme. Tervetuloa. Peli paikalla on yleensä buffetti.
 
- Jukka-Matti Turtiainen/Kataja C-91 -pojat
 

---