4.3.2013
Verkkotoimitus houkutteli joukkueen tuoreimman tulokkaan, helmikuussa 28-vuotissyntymäpäiväänsä viettäneen amerikkalaislaiturin pienimuotoiseen kuulusteluun. Viidettä ammattilaiskauttaan pelaava Coleman solmi viime viikolla loppukauden kattavan jatkosopimuksen Katajan kanssa ja edessä on paitsi ennenkokematon otteluruuhka Korisliigassa, myös historialliset puolivälierät kansainvälisessä EuroChallenge-sarjassa.
Copyright © Kuvanmaailma/Vesa Kuukka
Olet nyt pelannut Suomessa pari kuukautta. Alun perin pestisi piti kestää EuroChallengen jatkolohkon ajan, mutta kun kävi niin kuin kävi, pelit Euroopassa jatkuvat. Oliko Katajan tekemän jatkosopimustarjouksen käsittely sinulle miten helppo prosessi?
DC: Katajaan jääminen ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan vaikea päätös. Etenkin pelaaminen EuroChallengen pudotuspeleissä on valtava tilaisuus ja mahdollisuus.
Aloitit kautesi NBA:n kehitysliigassa, NBDL:ssä, Sioux Falls Skyforcessa. Kyseessä olivat sinulle ensimmäiset pelit ko. liigassa ja tiesi joukkueeseen oli kovan työn takana. Pre-season oli menestyksekäs ja paikka aukesi. Kun kausi alkoi, pelasit hyvin, sinua kehuttiin ja joukkueesi voitti pelejä. Minkälaista aikaa tuo pari kuukautta oli?
DC: Viihdyin Skyforcessa, sen suhteen ei ollut ongelmia. Seurajohto oli sitten pakotettu tekemään tiettyjä taloudellisia ratkaisuja, jotta joukkue sai hankittua uuden sisäpelaajan. Kohtalokseni tuli olla se kaveri, joka sai tehdä laitureista tilaa sentterille. No, pelasin hyvin ja joukkueemme oli tuolloin liigassa ykkösenä ilman tappioita, joten...
Pian sait tarjouksen Suomesta, Katajalta. Mikä sai sinut valitsemaan itsellesi entuudestaan tuntemattoman maan seuraavaksi pysähdyspaikaksi?
DC: Nimenomaan mahdollisuus pelata EuroChallenge-pelejä. En ole aiemmin päässyt näkemään monia paikkoja yhdellä kertaa, nyt siihen tarjoutui mahdollisuus - hyvin houkutteleva sellainen.
Olet kotoisin Minnesotasta. Minkälaista siellä oli kasvaa ja miten kuvailisit kotipaikkaasi?
DC: Joo, synnyin Minnesotan Minneapoliksessa. En nyt ala tässä yhteydessä sen tarkemmin kertoilemaan lapsuudestani, mutta noin ylipäänsä Minnesota ja Suomi ovat aika samanlaisia... ainakin sään osalta. Ulkona liikutaan molemmissa paikoissa paljon ja ulkoilmaharrastukset vaikuttavat samanlaisilta.
Joe-veljesi pelaa myös koripalloa... Onko sinulla muita sisaruksia? Setäsi, Ben, on aikanaan pelannut korista jopa NBA:ssa saakka, eikö?
DC: Jep. Joe, joka on ainoa veljeni, pelaa parhaillaan Minnesotan yliopistossa. Me kaikki, setäni myös, kävimme samaa koulua. Joen joukkue muuten löi juuri ykköseksi rankatun Indianan. Kova juttu...
Muistatko, milloin ensimmäisen kerran ajattelit, että koriksesta voisi tulla jopa ammatti?
DC: Varma en voinut olla ennen kuin ensimmäinen sopimuspaperi lyötiin eteen allekirjoitettavaksi, mutta joskun kahdeksannen luokan kieppeillä aloin miettiä asiaa. En ollut nuorempana koskaan se paras pelaaja joukkueessa, joten olin vähän epävarma tavoitteideni realistisuuden suhteen. Suhtauduin asiaan kuitenkin vakavasti, mistä on kiittäminen että olen nyt missä olen.
Mites, onko sinulla erityistä suosikkijoukkuetta, jota seuraat?
DC: Kyllä, LA
Olet erittäin urheilullinen omalla pelipaikallasi. Oletko harrastanut muitakin lajeja kuin koripalloa, onko jokin muu urheilulaji lähellä sydäntäsi?
DC: Nuorempana tuli pelattua jalkapalloa (soccer) jonnekin 12-vuotiaaksi. Eipä juuri muuta. Ylipäänsä olen sitä mieltä, että jos tänä päivänä tahtoo tulla todella hyväksi urheilijaksi, tulisi harrastaminen aloittaa mahdollisimman nuorena, kilvoitella toisten samanikäisten kanssa. Todella monet nuoret pelaavat ja harrastavat käytännössä koko vuoden ympäri...
Vierailit ensimmäisen kerran Euroopassa kesällä 2004, kun sinut valittiin yliopistokonferenssisi Big Tenin tähdistöjoukkueeseen, joka matkusti Eurooppaan pelaamaan. Minkälaisia muistoja sinulla on tuosta matkasta?
DC: Matkan aikana minulle oikeastaan ensimmäistä kertaa selvisi, minkälaista pelaaminen kokonaan muualla voisi olla. Euroopan kokeminen kesällä 2004 oli todella mahtavaa. Muistoja on paljon, aivan liikaa valittaviksi, mutta erityisesti Etelä-Ranska ja Monaco olivat unohtumattomia.
Valimistuttuasi Minnesotan yliopistosta aloitit välittömästi ammattilaispelaajan urasi. Pääsit pelaamaan NBA:n kesäliigaa Minnesota Timberwolvesin riveihin. Minkälainen kokemus se oli?
DC: Sain kesäliigasta erityisesti kokemusta ja tilaisuuden koettaa esiintyä niin, että jäisin mahdollisimman monien mieliin. Loppujen lopuksi sain sen ansiosta ensimmäisen Euroopan-sopimukseni.
Kyllä, matkasit Portugaliin syksyllä 2008. Urasi sai todella lentävän lähdön, kun sinut valittiin kauden päätteeksi UZO-liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Melkoinen startti uralle!
DC: Jep, pelasin AD Vagosissa. Joukkue oli hyvä ja minun annettiin tehdä niitä asioita, joita osaan ja joissa olen hyvä - pelasin koko kauden niin sanotusti omien vahvuuksieni kautta. Olenkin edelleen kiitollinen seuralle, sillä kauden aikana kasvoin ja kehityin pelaajana paljon.
Kataja matkaa ensi viikolla etenkin sinulle, Jontelle ja Jeraldille pelikentiltä tuttuun Ranskaan. Vastassa on siis ykkösliigan, Pro A:n, BCM Gravelines Dunkerque, joka on parhaillaan yksi liigan kärkijoukkueista. Miltä mahdollisuutemme näyttävät?
DC: Gravelines on todella hyvä joukkue. Kuten sanoit, se pelaa todella korkealla tasolla... Sanoisin, että luvassa on kova vääntö!
Verkkotoimitus haastatteli Dan Colemania 4.3.2013.
> Dan Colemanin Kataja-pelaajakortti