28.11.2008

Se valitettavan lyhyt aika, jolloin Antti ehti tuoda osaamistaan Katajan koripallojunioreiden valmennuksen kehittämiseen, jää muistiimme ikuisesti. Kaikki juniorijoukkueet ja valmentajat saivat osansa Antin osaamisesta ja aktiivisuudesta. Juniorit pienimmästä vanhempiin näkivät sen, millä innolla, osaamisella ja positiivisuudella hän työtään hoiti.
 
Antin omasta mielestä hänen tärkeimpiä tehtäviään oli tuoda oman kokemuksensa kautta Katajan toimintaan kokonaan uusi harjoitus- ja toimintakulttuuri. Vain kolmekymppisenä Antti oli kuitenkin jo kokenut valmennuksen ja juniorityön asiantuntija. Orimattilasta, Jyväskylästä ja Vantaalta hänelle oli jäänyt paljon osaamista mukaan pelikassiin, joka kesällä 2007 saapui Joensuuhun.
 
Antin mukaan pääasia kehitystyössä oli se, että vaatimustasoa on harjoituksissa nostettava kaikissa ikäluokissa niin pojissa kuin tytöissäkin. Samalla myös valmentajien koulutuksesta olisi saatava säännöllistä. Tämän tyyppinen sitoutuminen veisi Katajan juniorityötä jatkossa eniten eteenpäin. Muita taustatekijöitäkään ei saisi toki unohtaa.
 
Hyvän valmennuksen esimerkkinä toimi Antti itse. Suoruus, täsmällisyys ja vaativuus, mutta samalla reilu kannustaminen sekä inhimillisyys välittyi saleilta mm. perjantaisin, kun Antti ohjasi eri ikäisten talenttinuorten harjoituksia. Kiitoksia tuli joka suunnalta - ei vähiten vanhemmilta, joiden lapsista hän piti sen ajan ”huolta”.
 
Antin työ niin Katajan toiminnanjohtajana kuin valmennuspäällikkönä jäi pahasti kesken. Viimeisessä palaverissa juuri ennen kohtalokkaalle matkalle lähtöä kävimme kanssaan läpi junioritoiminnan ajankohtaisia asioita, kevään kehittämishaasteita ja Antin omia suunnitelmia tuleville vuosille. Muistiinpanoja tehtiin ahkerasti. Samana iltana niillä ei ollut enää mitään merkitystä.
 
Valmennukseen ja harjoituskulttuuriin Antin tärkein sanoma kaikille junioreille oli yksi ainut sana: KUNNIOITTAMINEN. Tällä hän tarkoitti harjoitustilanteissa valmentajien kuuntelemista eli keskittymistä harjoituksiin, ei muuhun. Antti itse kunnioitti kaikkia ja tuli toimeen jokaisen kanssa.
 
Elämä on monenlaisia sattumia täynnä. Päivälleen seitsemän kuukautta aikaisemmin, 25.4., olimme tehneet Antin kanssa työsopimuksen, jonka kesto oli suunniteltu hieman pidemmäksi. Muistan Antin viimeisen kysymyksen onnettomuuspäivänä: "Mitä olen antanut Katajan juniorityöhön?" Vastaukseeni "Akateemisen tason osaamista ja ammattimaista tekemisen otetta" hän hymyili tuttuun tapaansa ja totesi, että "jatketaan sitten samaan malliin".
 
Anttia, tuttavallisemmin ”Papparia”, jää kaipaamaan vaimo Hannan, muiden läheisten ja ystävien lisäksi todella suuri joukko koripalloihmisiä sekä muita urheilun parissa toimivia ympäri Suomea. Häntä arvostettiin laajalti. Koripallo-Katajassa surumme on erityisen suuri niin junioreissa kuin aikuisissakin. Yksi tulevaisuutemme peruspilareista on rakennettava uudelleen.
 
Työmme ja kehityksemme on kuitenkin jatkuttava, sitä Anttikin halusi. Yritämme toteuttaa toivetta mahdollisimman laadukkaasti ja erityisesti kaikkia kunnioittaen.
 
Anttia syvästi kaivaten ja lämmöllä hänen muistoaan kunnioittaen,
 
Kari Viljakainen
Juniorijaoksen puheenjohtaja
 

---