Pekka Markkasen korisleirillä Italiassa 16.-25.7.2004
 
Lauantai 24.7.
 
Aloin nukkumaan noin puoli yksi. Ulkona soi musiikki, mutta yritin sulkea sen mielestäni. Heräsin meluun, kun juhlijat palasivat huoneeseen. En kuitenkaan heti avannut silmiäni, vaan yritin saada vielä unta. Lopulta tyydyin kohtalooni ja aloin lukemaan Star Wars -kirjaani. Aikani lueskelin ja otin osaa keskusteluun. Lähtöön oli vielä aikaa muutaman tunnin verran. En saanut unta, vaan tapoin aikaa muiden kanssa. Yhdessä vaiheessa uskon aika monen ihmisen heränneen. Pojat nimittäin kutittivat yhtä ja äänen taso oli sen mukaista. Tosin yksikään meidän huoneesta ei aukaissut silmiään.
 
Melkein heti herättyäni alkoi huoneessa keksisota. Lähes jokainen keksi ei osunut kohteeseensa. Puoli neljä Henkka sanoi yhden bussin tulevan. Hän ei tosin väittänyt sen olevan se oikea. Kaikki ryntäsivät tietysti heti ulos. Ulkona oli miellyttävän lämmin. Neljän aikoihin Pekan puhelin soi. Jone (Jouni Parkkali) ilmoitti erään perheen nukkuneen pommiin. Loppujen lopuksi odotimme ulkona tunnin sitä bussia. Ulkona aika kului hyvin. Ei edes huomannut ajan kulumista. Heti bussiin päästyäni aloin nukkumaan. Matkan varrella pysähdyimme kerran. Hiukan ennen pysähdystä heräsin kylmyyteen. Ulkoilma oli aika kaamea, mutta lämmin. Käytännössä nukuin koko matkan, vain pysähdyksen ajan ja sen jälkeen kun söin, olin hereillä. Seuraavan kerran heräsin ukkosen jyrinään Milanossa.
 
Normaaleista rutiiineista en viitsi kertoa mitään muuta kuin sen, että osa ruovasväestä ei oikein osannut lähtöporteille (älä ota sitä vakavasti) ja kone oli 20 min myöhässä. Lento oli hiukan kuoppainen. Minua se ei haitannut, sillä nukuin lähes koko matkan. Helsingissä hyvästelin kaikki ja lähdin bussilla keskustaan, jossa tapasin äitini ja Pekan. Antti, Arja ja Tuomo lähtivät heidän sukulaisensa luokse. Kävimme katsomassa Lady Killersin. Leffa oli minusta huono. Puolet koko ajasta oli vain introa.
 
Sunnuntai 25.7.
 
Viimeinen matkapäivä. Heräsin hiljakseen vähän kasin jälkeen. Suuntasimme aamiaiselle. Vihdoinkin sain kunnon aamiaisen. Söin hyvin, vaikka ruoka ei minusta ollutkaan parasta mahdollista. Ruuan jälkeen luovutimme huoneen ja suuntasimme kulkumme rautatieasemalle. Minä (Jukka) lähdin junalla Joensuuhun ja Pekka ja äiti bussilla lento-asemalle. Olen nyt junamatkalla nukkunut, lukenut, syönyt ja kirjoittanut. Vielä on reilut 20 min Joensuuhun. Tämä matka ja -päiväkirja alkaa olla lopuillaan. Tämä on ollut ensimmäinen matkani yksin. Olen oppinut paljon. Vielä tämä juttu pitäisi kirjoittaa puhtaaksi. Matka jatkuu kohti uusia haasteita.

<< taaksepäin | pääsivu | eteenpäin >>

---