20.11.2011

Hei kaikille Katajan kannattajille!
 
Leikkaus on nyt takana, kuten noin kolmannes kaudestakin. Nyt kun pää alkaa olla selvä kipulääkityksestä ja viimeisetkin anestesiahuurut ovat vähitellen hälvenemässä, ajattelin raapustaa muutaman sanan tilanteestani ja kertoa samalla hieman joukkueen kuulumisia.
 
Kuten kaikki tiedämme, loukkaantumiset ovat riepotelleet joukkuettamme erittäin kovalla kädellä. Joukkueesta on ollut sairastuvalla tähän mennessä ainakin Juppe (murtunut kylkiluu), Ilari (selkä rikki), Petri (sormi murtunut), Ville (poskiontelontulehdus), Sami (poskiontelontulehdus) sekä tietenkin allekirjoittanut, jonka vammaisuuteen syvennymme tekstin loppupuolella.
 
Vaikka loukkaantumiset ovat urheilussa yleisiä, tuntuu tällainen vammautumisprosentti lähes epärealistiselta tai vähintäänkin epäreilulta. Kuorrutteena tämän kaiken päälle lisättäköön, että myös juniorijoukkueen puolelta edustusjoukkueen pelaajapulaa auttamaan tullut pelaaja loukkaantui (olkapää sijoiltaan) ennen kuin ehti yksiinkään harjoituksiin. Loukkaantumisten takia joukkueemme viisi vastaan viisi -harjoituskerrat ovat laskettavissa (lähes) kahden käden sormilla. Kaupungilla on jopa liikkunut sellaista huhua, että Coach Toijala olisi vetänyt muutamat treenit joukkueen lääkärille, Sakke Kekille, managerillemme "Pöpö" Miininille ja tietenkin joukkueenjohtajallemme Törmälälle, jotta joukkueen kuviot ovat selvillä ihan siltä varalta, että tulee lisää loukkaantumisia. Kuuleman mukaan myös Markkasen Pekka on jälleenkerran hälytysvalmiudessa...
 
Kysymys: miten joukkue ja valmentaja reagoivat tilanteeseen? Heittävätkö pelaajat hanskat tiskiin ja itkevätkö he itsensä uneen iltaisin, kun pelikavereita lakoaa molemmilta sivustoilta kuin heinää? Alkaako valmentaja kiukutella, kun pelaajia ei riitä edes harjoituksiin, puhumattakaan laajasta pelirotaatiosta? Vastaus: Eivät – he laittavat kaikkensa likoon, murehtivat vain niistä asioita joihin pystyvät vaikuttamaan ja tekevät töitä meidän loukkaantuneidenkin edestä. Tulos: 12 peliä, yhdeksän voittoa, kolme tappiota, sarjan jaettu piikkipaikka. Ehdotus: koripalloilijoille aletaan maksaa vaarallisen työn lisää ;)
 
Tämä on mielestäni hatunnoston arvoinen suoritus ja se kertoo jotain joukkueestamme. Se kertoo, että viisikkomme on kivenkova ja että vahvistusten valinnat ovat osuneet oikeaan (ainakin pienen hakemisen jälkeen). Se kertoo, että ne pelaajat, jotka eivät aiemmin pelanneet isoja minuutteja, ovat valmiita kantamaan suuremman vastuun ja auttamaan joukkuetta entistä suurammalla panoksella. Mielestäni se kertoo myös joukkueen potentiaalista kevään ratkaisupelejä ja sitä lopullista tavoitetta silmälläpitäen.
 
Sitten hieman omia kuulumisiani. Olen ensimmäistä kertaa urallani joutunut seuraamaan sivusta oman joukkueen harjoittelua ja pelaamista jo lähes kolmen kuukauden ajan, mikä ei ole ollut helppoa. Lonkan operaatio osoittautui erittäin tarpeelliseksi ja leikkausraportissa todettiin mm. seuraavaa: "Fossassa runsaasti irtokappaleita, osin rustoisia, labrum hajonnut noin 2 cm matkalta ja acentabulum fossassa on reipas punoittava synoviitti" jne. Vaikka ei olisi lääkäri, niin edellä kirjoitetusta ymmärtää, ettei kaikki lonkassa ollut aivan kohdallaan. Hyvät uutiset ovat, että leikkaus onnistui erittäin hyvin ja lonkan odotetaan kuntoutuvan ennalleen. Haluan tässä yhteydessä kiittää Lääkärikeskus Iten ammattitaitoista ja ystävällistä hoitohenkilökuntaa huolenpidosta sekä ortopedi Urho Väätäistä onnistuneesta leikkauksesta.
 
Moni on kysynyt minulta milloin olen taas pelikunnossa. Tarina kertoo, että kun Aino Sibelius oli soittanut miehelleen ja kysellyt mahdollista kotiintuloaikaa Jean Sibelius olisi vastannut kuuluisan toteamuksensa "rakas Aino, minä olen säveltäjä, en ennustaja". Rakasta kansallistaiteilijaamme mukaillen toteankin, rakkaat kannattajat, minä olen urheilija, en ennustaja :) Varmuudella voin sanoa, että syyskauden pelit ovat osaltani ohi, mutta olen varovaisen toiveikas kevään pelien osalta. Nyt ei voi muuta kun odottaa, kuntouttaa, käydä katsomassa Katajan mahtavia pelisuorituksia ja odottaa vähän lisää...
 
Kyynärsauvaa heiluttelevin terveisin,
 
Juho

---