3.5.2011

 
Lauantaina 23.4., pari päivää ennen finaaliotteluiden alkua aamutreenin jälkeen joukkueelle oli järjestetty valmennuksen toimesta hieman poikkeavaa ohjelmaa. Autoletka lähti liikkeelle ja hämmästys oli suuri kun pysähdys tapahtui Pyhäselän vankilan pihalla. Tapsa Riutta ja coach Toijala olivat järjestäneet pelaajille tutustumiskäynnin vankilaan, jonne tavallisesti ei juuri vieraita päästetä.
 
Kierros alkoi rauhallisesti tutustumalla "vierailukoppeihin", joissa vangit saavat kerran viikossa 45 minuutin ajan jutella pleksilevyn läpi puhelimen välityksellä vierailleen. Samoin tutustuttiin ruokalaan ja vankilan opetustiloihin. So far, so good. Neponenkin jaksoi vielä tässä vaiheessa heilua tyypilliseen tyyliinsä, mutta kun ovet avautuivat ja pääsimme kävelemään osastoille, taisi Juhollakin mennä jännäkakka housuun muutamia hieman isompia vankeja nähdessään. Itsekin mieluummin törmäisin pimeällä kujalla Nikkilään kuin muutamaan lasioven takaa virnistelleeseen vankiin...
 
Kerrottakoon samalla, että vankilassa istuu niin mies- kuin naisvankejakin yhteensä vajaa 80 useasta eri maasta, joista osa jopa elinkautista. Naisvankeja emme nähneet, ehkä hyvä niin, mutta ankeissa eristysselleissä useampikin kävi kuvauttamassa itsensä. Äitienpäivänä on monelle äidille tulossa mukava, sydäntä lämmittävä yllätys...
 

Kriittisin hetki vierailulla oli kuitenkin Koljosen Artun huumetesti. Pieniä hikikarpaloita oli nähtävissä Artun otsalla, kun hänet nuorimpana määrättiin avaamaan suu, josta näyte otettiin. En tiedä oliko se kuvitelmaa, mutta vaikutti siltä, että Arttu tärisi koko kolmen minuutin ajan, kunnes tulos paljastui. Negatiivinenhan se oli, ja Arttu sai muiden mukana jatkaa kierrosta eteenpäin.

Liikuntasalissa "oppaamme" Tapsa haastoi joukkiomme heikoimman vapaaheittäjän, J. Toijalan, vapaaheittokisaan. Panoksena piti olla joko kahden vuorokauden täysylläpito Toikalle häviöstä tai Toikan voittaessa miehelle "Vapaudut vankilasta" –kortti.
 

 
Ja niinhän siinä kävi, että Tapsa voitti vakaalla kätensä ja kotikenttänsä turvin (kuulemma päivittäin ruokatunnilla on aikaa treenata). Ja Toikka lupasi tulla suoraan Tampereelle maanantaiksi ensimmäiseen finaaliin...
 
Lopussa tutustuimme vielä vankien työpajoihin, joissa vangit pienen pienellä palkalla työstivät kaikennäköistä lasten leluista lähtien. Näytti siellä työn alla olevan myös Puolustusvoimien puolijoukkuetelttojen korjauksiakin. Samalla selvisi, että yhden vangin yksi vuorokausi vankilassa maksaa yhteiskunnallemme jopa 200 euroa! Ei siis mitään halpaa lystiä.
 
Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno. Nyt jenkkisarjoja tai dekkareita lukiessa on hieman helpompi nähdä vankilaympäristö. Kaikki ei ollut Pyhäselässä kuten elokuvissa, joskin yllättävän paljon yhtäläisyyksiäkin löytyi. Ankea paikka, ei voi muuta sanoa. Ja toivottavaa olisi, ettei kukaan meistä (eikä teistäkään) sinne ikinä joudu.
 
Suuret kiitokset Pyhäselän vankilalle ja erityisesti Riutan Tapsalle tästä kierroksesta!!
 

---