3.11.2010

Täytyy varmaan taas kirjoittaa. Seurajohto käy niin kuumana, kun en pelaa, niin patistavat uusiin ja uusiin hommiin mistä ei sopimusta kirjoitettaessa ollut puhettakaan. Eilen olin haravoimassa jonkun yhteistyökumppanin edustusmökin pihamaata, huomenna pitäisi käydä tekemässä inventaariota Erä-Urheilun tavaroista ja loppuviikolla kuulemma pitäisi hoitaa lumet Törmälän takaladuille... Onneksi edes näyttää vähän viilenevän...
 
Joensuuhun on pitkä matka. Muutama vuosikymmen sitten oli busseissa vieraspeleissä mukana kaljat ja pelikortit kotimatkaa odottamassa. Olipa kuulemma joskus pyhäpuvutkin mukana, jotta päästiin sisään muuallekin kuin paikalliseen Kesoiliin... Epäilemättä myös selitykset kotiväelle ovat silloin olleet toinen toistaan värikkäämpiä! Eipä ole nykyään näin. Korttiringit alkavat olla historiaa, kun pimeässä bussissa hohtavat viisi ässää saaneen korttihuijarin silmien sijasta 14-tuumaiset tietokonenäytöt.
 
Otetaanpa esimerkiksi meidän normaali keskiviikon vieraspeli Helsinkiin. Usein meillä on aamulla yhdeksän jälkeen pieni jumppa ja muutama heitto salissa ennen bussiin astumista. Lisäksi usein pysähdytään heti Reijolan ST 1:llä syömään ehkäpä itäisen Suomen parasta lounasruokaa. Matkan jatkuessa yksi opiskelee, toinen nukkuu, kolmas lukee lehtiä, neljäs katsoo koneeltaan NBA:ta ja viides leffaa. Tekisi mieli valehdella, että itsekin tulee aina opiskeltua. Jotenkin sitä vain löytyy usein parempaa tekemistä. En ole kuitenkaan mikään Nenonen. Se jätkä painaa pitkää päivää naama kiinni kirjassa ja sormet näppäimistöllä. Tosin johtunee myös osittain siitä, että kukaan ei oikein jaksa jutella enää Juhon kanssa. Täytynee varmaan varautua itsekin samaan kohtaloon talven edetessä...
 
Reissussa on kuitenkin syytä olla ajoissa bussissa ja pitää tavaroistaan huolta. Suunsoiton hallitseva Joensuun mestari, bussikuskimme ja huoltajamme, Kanninen huolehtii siitä, että jos joku on myöhässä, niin joukkueen sakkokassa kilisee. Kannisen kello on aina muutaman minuutin etuajassa. On sitä jonkun lompakko tai puhelinkin välillä kateissa, kun niitä huolimattomasti reissussa käsittelee.
 
Tosin aina ei voi syyttää pelikavereita omien kamojen piilottelusta. Allekirjoittanut lähti vuosituhannen alussa pelimatkalle Turusta Tampereelle ja joukkueen nuorimpana piti hakea videoita bussiin viereisestä videofirmasta. Bussi ei ollut vielä saapunut, joten jätin kassini tien poskeen ja lähdin leffoja hakemaan. Juoksin kiireellä viimeisenä takaisin bussiin ja sitten leffat pyörimään. Tampereella bussin tyhjentyessä aloin etsiä kassiani ja huutelin jätkiä antamaan sen takaisin. No, kävelin muiden perässä koppiin ilman kassia ajatellen jonkun sen jo sinne vieneen. Mutta eipä tällä kertaa ollut. Siis pieni tuumaustauko, ja soitto Turkuun. Pian tuli puhelu takaisin, ja siellä kassi vielä oli siististi paikallaan. Se vietiin viereiseen pubiin, josta sen takaisin tullessa sain. Yksi pelikaveri joutui antamaan pelikamansa minulle ja hänelle tuli turistireissu Tampereelle. Tosin annoin omantunnontuskissani saamani 60 markan päivärahan hänelle. Sori vaan, Eppu!
 
No, palataan bussiin... Teemme bussissa vielä omat veikkaukset kierroksen muista peleistä Ilkan excel-tiedostoon (pisteitä saa veikkauksen kertoimien mukaan) ja päivitellään miten Ipe voi olla ylivoimaisessa johdossa. Peli kuitenkin lähenee ja sähläys bussissa vähenee. Ottelupaikalla ollaan vajaat puolitoista tuntia ennen pelin alkua ja kamat niskaan. Pelin jälkeinen bussimatka on joko a) "mukavaa yhdessäoloa, joskin aamuyöllä väsyttää", tai b) "matka, jolloin miettii eikö tässä maailmassa olisi mitään järkevämpää tekemistä kuin matkustaa pimeässä satoja ja tuhansia kilometrejä viikosta toiseen".
 
Jokainen varmaan arvaa, mistä tuo ero näiden skenaarioiden välillä syntyy. Voiton jälkeen juttu lentää, porukkaa kerääntyy pöytien ääreen puhumaan, niin, no mistä ne miehet keskenään puhuvat: Vero Modan kengistä, parisuhteiden ihanuuksista ja naapuriin tulleesta söpöstä chihuahuasta. Paluumatka on ylipäätään hauskaa aikaa, jolloin ollaan yhdessä, kerrotaan vanhoja juttuja ja keksitään uusia.
 
Kun summeri soi, ja tulostaulu näyttää tappion tulleen, harmittaa vielä paljon enemmän, kun tietää bussimatkan tuntuvan sata kertaa pidemmältä. Porukka laahautuu bussiin, ja jokainen vetäytyy omaan koloonsa ja miettii omiaan. Bussin lähtiessä "ohuesti harmittaa". Toiset vaihtavat matkan edetessä muutaman sanan toistensa kanssa, mutta pääosin ollaan pimeässä tietokoneen/ kirjan kanssa ja valot sammuvat bussista aikaisin. "Pa*** reissu, mutta tulipahan tehtyä", olisi sarkastisen yksilön kommentti bussin kaartaessa aamuöiseen ja kylmään Joensuuhun.
 
No, kaikkeen tottuu, ei tämä Joensuu oikeasti niin kaukana ole, mitä itsekin tänne tullessa luulin. Ja matkoihin voi itsekin vaikuttaa tekemällä niistä mukavampia, kun vain muistaa tehdä vastustajaa enemmän maaleja.
 
Anyway, tätä kirjoittaessa 10 peliä, 6 voittoa ja cupissa jatkossa, ei täydellinen onnistuminen, joskaan ei mitenkään huono suorituskaan.
 
Noljakka vaikenee, mutta vain hetkeksi.
 
Joukkueessa kaikki hyvin!
 
-juppe
 

---