5.10.2010

Hyvät ystävät!
 
Tervetuloa mukaan pitkälle matkalle. ”Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...”, tosin kaljakorit kilisevät varmasti hieman vähemmän ja toivottavaa olisi, ettei marraskuu veisi miestä kuten Miljoonasateen biisissä. Edessä on siis aikamoinen maraton, jossa marraskuun jälkeenkin on pienen miehen selvittävä vielä lähes puoli vuotta ennen kauden viimeistä pillin vihellystä.
 
Ei liene siis vielä aika kurkata pidemmälle, vaan tarkoitus olisi pitää teidät silloin tällöin ajan tasalla joukkueenkin suunnasta kauden edetessä. Joukkueenjohto on antanut minulle (ainakin toistaiseksi) vapaat kädet kirjoittaa mitä sylki käsiin tuo, vai miten se menikään... Eli pyrin säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittamaan kuulumisia, joskus ehkäpä vähän asiaakin, mutta osa on varmasti aikamoista puutaheinää, jota ei pidä ottaa liian vakavasti.
 
Aloitetaan kuitenkin asialla. Muutama matsi on jo takana, aika monta edessä. Ei kehtaa (huom. itäsuomalainen verbi, jota ei turkulainen voi ilman apua ymmärtää) edes ajatella. Tässä mennään hyvin pitkälti päivä tai pari kerrallaan ja uuden 4-viikkoisen treeniohjelman loppupuolta ei oikein viitsi vielä edes vilkaista. Tekemistä on niin valtavasti, että oikein odottaa muutamaa yhden pelin viikkoa, jotta hallilla ehtisi tekemään muutakin kuin palauttelemaan ja valmistautumaan.
 
Koripallo on pelinä yksi taktisimmista peleistä maailmassa, joten tällä hetkellä kasassa olevat hieman toistakymmentä 5vs5 harjoitusta eivät vielä vie taivaaseen. Otetaanpa muuten takaisin esiin tämä em. pieni mies ja annetaan mielikuvituksen viedä. Annetaan tälle pienelle miehelle nimeksi Jaakko. Jaakko seisoo Joensuun Areenan pihalla ja katselee taivaaseen. Sinne tekisi mieli. Pilvien yläpuolelle. Siellä kuulemma asustaa eräs pantteri, josta eräs patsaskin on tehty. Jaakko haluaisi kovasti koskettaa sitä. Tosin hän myös tietää, että sinne pilvien päälle, pantterin tuntumaan, haluaa ja voi päästä moni muukin. Jaakko miettii miten sinne pääsisi. Jostain hän on kuullut, että kovalla työnteolla ja kärsivällisyydellä Areenan tuntumasta alkaa kasvaa pavunvarsi, jota pitkin voi kiivetä ylöspäin. Pääseekö sillä pilvien yläpuolelle, sitä ei vielä tiedä kukaan, mutta Jaakko haluaa yrittää.
 
Nyt voi sanoa, että papu on laitettu maahan kasvamaan ja pientä varren alkua on jo näkyvissä. Muutaman pelin ja treenin perusteella on se saanut jo vähän valoakin. Tosin vain hetkellisesti. Mutta nämä pienet hetket ovat antaneet uskoa, että oikealla valolla ja ravinnolla se voi vielä kasvaa korkealle.
 
Palataanpa taas Jaakosta Juhaan ja tosielämään. Kaikki näyttää siis kohtalaiselta, viikko sitten olisin sanonut, että näyttää potentiaaliselta. Sanoin jenkillemme Jaredille jotain jonkun pelaajan potentiaalista, mutta takaisin tuli tuima katse ja kommentti: "Älä koskaan käytä sanaa potentiaali, se on käyttämätöntä osaamista". On muuten fiksu kaveri ja kova raaputtamaan arpoja, eikä lannistunut vaikka viimeksi loton jättipotti ei osunutkaan!
 
Toivottavasti jaksatte olla kanssamme ja tukea meitä ylä- ja alamäessä. Kun peli tökkii, voi oma kotiyleisö antaa niin paljon uutta energiaa ja uskoa, ettei sitä voi uskoa kukaan, joka ei ole itse sitä kokenut. Yksi kaino pyyntö siis teille olisi: olkaa tukenamme, nauttikaa ja uskokaa. Kun meillä ei peli luista, tukekaa ja auttakaa. Kun heitto tippuu ja peli kulkee, nauttikaa. Uskokaa, että me voimme yhdessä olla se Jaakko, joka pääsee pavunvarren avulla pilvien päälle. Niin uskomme mekin.
 
Olen kuullut huhuja, että osaatte olla myös kriittisiä, se on oikein, lepsuilua ja haluttomuutta ei tarvitse, tai saakaan katsoa läpi sormien! Mutta kun ei vaan homma yrityksestä huolimatta toimi, tarvitsemme teidän apua.
 
Auttakaa te meitä, me pyrimme olemaan sen arvoisia!
 
-juppe
 

---