18.3.2011

Lauantaina 12.3 oli joukkueenjohto järjestänyt pelaajille ja valmentajille hieman toisenlaista ohjelmaa viikonlopun ollessa poikkeuksellisesti peleistä vapaana.
 
Aamulla vedetyn lajitreenin ja pienen lounastauon jälkeen tapasimme 14.30 Linnunlahdessa auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Jokaiselle miehelle Metsänväki yrityksen kelkka alle, ja lyhyen ohjeistuksen jälkeen lähdimme pikkuhiljaa Pyhäselkää kohti osan pelaajista ollessa löysät housuissa; olihan nyt alla vähän enemmän voimaa kuin keskiverto Honda Monkeyssa!
 
Siinä rauhallisesti letkassa ajaessamme minkään ei olisi pitänyt mennä vikaan. Kuitenkin joukkueen Beavis ja Butthead, Nenonen ja Virtanen, saivat tyhjästä nyhjäistyä pientä viihdettä muulle porukalle.
 
Letkan vauhdin hiljentyessä Peten edellä ajanut Neponen nosti ohjeiden mukaan käden ylös varoituksen merkiksi takana tuleville. Pete näki tämän ja nosti itsekin käden ylös, tosin samalla taaksepäin katsoen ja varmistaen signaalin perille menon, unohtaen näin jarruttaa. Juho veti samalla liinat kiinni ja pysähtyi Peten päräyttäessä Neposen kelkan ahteriin kelkan osien lennellessä. Onneksi vauhti oli hiljainen, ja kelkkakin saatiin korjattua, mutta jälkeenpäin tilannetta spekuloidessamme, kertoimia juuri näiden toheloiden osallisuudesta onnettomuuteen ei voi pitää kovin suurina.
 
Vajaan tunnin kelkkailun jälkeen pysähdyimme Pyhäsaareen makkaran paistolle ja kahville. Tuskin kukaan malttoi tikun päässä paistaa makkaraansa tarpeeksi lämpimäksi, mutta hyvin tuntui silti maistuvan joka miehelle.
 
Tauon jälkeen oli edessä kelkkailuosuuden hienoimmat hetket. Runsaslumisella järven jäällä jokainen sai ajaa omia uriaan pitkin ja laittaa hanan pohjaan. Kelkkailukonkarit Samin johdolla olivat kuin pikkulapset kurvaillessaan nopeusmittari koillisessa virne naamalla. Myös me ”rookiet” pääsimme pikkuhiljaa kiinni homman ytimeen pelkojen karistessa, ja aika hauskaa puuhaahan se oli!
 
Takaisin perille päästyämme vajaan kolmen tunnin reissun jälkeen, oli hymyjä nähtävissä miesten suupielissä. Amerikan pojatkin olivat aika tyytyväisiä ja sitä sitten ihmeteltiin miten kaikki kelkkailu tapahtui järven päällä!? Siinä on kotipuolessa taas kerrottavaa.
 
Kelkkailun jälkeen pääsimme Karjalaisen tyylikkäisiin saunatiloihin löylyihin, ja saunan jälkeen alkoi aikamoinen väsy iskeä useampaan mieheen. Ei ole ihan kevyttä hommaa tuo kelkkailu, ja vielä alkuviikostakin yhdellä sun toisella oli selkä/jalat/kädet kipeänä kelkkailun jäljiltä!
 
Kiitokset kaikille tämän pienen puuhapäivän mahdollistajille! Erityiset kiitokset Bar Playlle ja Ripatin Pasille!
 
-Juppe
 

---