Kataja Basket -lehti 29.3.2011

Lajissa kuin lajissa puhutaan playoffien olevan urheilijan kulta-aikaa. Miksi se on näin?
 
Playoffeissa jokainen peli on kauden tärkein peli. Ei ole "tylsiä" pelejä, joita väkisinkin mahtuu runkosarjan 44 ottelun maratoniin. Ei ole ainuttakaan helppoa peliä, jonka tiedät voittavasi 97 % keskittymisellä. Playoffien aikana alkuverryttelyt voitaisiin poistaa, sillä kun pelaaja kävelee parketille, adrenaliini pitää huolen siitä, että kroppa on valmiina pelaamaan.
 
Yksi suurimpia tekijöitä playoff- huuman kasvattamiseen olette Te, kannattajat. Halleissa on enemmän ihmisiä, enemmän tunnetta ja kovempaa meteliä. Pelaajalle on uskomattoman hienoa huomata, että oman joukkueen menestys merkitsee niin paljon seuran ulkopuolisillekin ihmisille. Jokainen meistä haluaa elämässään tehdä asioita, jotka merkitsevät jotain.
 
Playoffien aikana muu unohtuu. Joukkueelle viikonpäivät menettävät merkityksensä playoffien aikana. On vain pelipäivä tai lepopäivä. Toki lepopäivinä käydään hallilla katsomassa videoita, tehdään kevyitä, palauttavia harjoituksia, ja varsinkin voittopelien jälkeen istuskellaan hallilla jutellen mukavia, mutta yleisesti pelaajan tarvitsee olla henkisesti ja fyysisesti valmis vain pelipäivinä. Harjoitukset on harjoiteltu.
 
Lajissa kuin lajissa on aika harvassa ne joukkueet, jotka ovat voittaneet jotain ilman loistavaa joukkuehenkeä. Playoffeissa pelin tempon ja fyysisyyden kasvaessa joukkuekaveriin luottaminen kentällä nousee toiseen potenssiin runkosarjaan verrattuna. Se näkyy myös kentän ulkopuolella. Playoffien aikana viikko viikolta joukkueesta muodostuu jotain joukkueen ja perheen välillä. Yhdessä koettujen suurten tunteiden kautta muodostuu vain kyseiselle joukkueelle omia rituaaleja, yhteisiä biisejä tai väsyneitä sanontoja. Ja vuosien jälkeenkin tietyn kappaleen soidessa radiosta pystyt yhdistämään sen siihen tiettyyn kaveriporukkaan, joukkueeseen.
 
Perhe on hieno asia, myös playoffien aikana. Perheelliselle playoffit ovat vielä tavallista poikamiestä hauskempaa aikaa. Ensinnäkin siksi, että kotona saa ajatuksia vähän irti peleistä kuunnellen kauniimman puoliskon nalkutusta tai lasten iloisia leikkejä. Toinen syy liittyy palautumiseen. Muutama vuosi sitten joukkueemme fysiikasta vastaava valmentaja sanoi aina, että playoffeissa on kyse vain ja ainoastaan palautumisesta. Mihinkään ylimääräiseen ei saa siis laittaa energiaa pelien ollessa kahden päivän välein. Joudun siis palautumiseen vedoten kieltäytymään kaupassa käynnistä, ruuanlaitosta, imuroinnista, shoppailusta, pussailusta sekä romanttisista kävelyistä vaimon kanssa. Se on vaikeaa, mutta olen opetellut kieltäytymään näistä asioista oman palautumiseni parantamiseksi. Toki voi olla, että kauden päätössaunaillassa meikäläinen haetaan korvasta kesken löylyjen puunaamaan kodin lattioita palautumisen tarpeen loppumiseen vedoten... But you have to pay the price!
 
Koko matka playoffeihin kesätreeneistä, harjoituspeleistä ja tuhottaman pitkästä runkosarjasta tuntuu marraskuisena yönä Varkauden kohdalla kotiinpäin ajaessa loputtomalta. Nyt edessä häämöttää jo pieni loma, joskin se, miltä se loma maistuu, riippuu hyvin pitkälti kauden viimeisistä peleistä. Yleensä pelaaja pitää kauden jälkeen muutaman viikon tauon, jonka jälkeen alkaa valmistautuminen uuteen kauteen. Eli käytännössä nyt parketilla näkyvät miehet ovat treenanneet yli kymmenen kuukautta näitä hetkiä varten. Ketään ei pelin jälkeen kopissa enää kiinnosta, mikä onnistui tai kuka teki ja mitä. Ainoa asia, mikä kiinnostaa, on voitto.
 
Jossain vaiheessa pitkää kautta jokainen joukkue vetää välillä, tiedostaen tai tiedostamatta, vähän happea rasituksen tasapainottamiseksi. Enää ei tarvita happea, enää ei ole tarpeen säästää energiaa tai itseään myöhemmäksi isompia hetkiä ja parempia aikoja odottamaan. Hetki on koittanut. Nautitaan!
 

---