KARJALAINEN 30.3.2011

Kello lähestyy perjantaina kahta miesten löntystellessä laukut olalla bussiin. Pettymys on suuri, kun kaikki tulevat ajallaan; joukkueen sakkokassa ei saa kaipaamaansa täydennystä.
 
Edessä on kauden pisin pelireissu, vajaat 1200 kilometriä ennen paluuta Uudestakaupungista. Tosin tällä kertaa on poikkeuksellisesti päätetty jakaa matkan rasitusta tulevia playoff-pelejä silmälläpitäen, ja mennessä yövytään Forssassa, josta jatketaan lauantaina eteenpäin.
 
Komea bussimme tekee matkustamisesta mukavampaa, mutta ihmeisiin sekään ei pysty. Vajaan tunnin matkan jälkeen bussista kuuluu jo tuttuakin tutumpi sarkastinen kommentti: "Ei voi enää olla pitkä matka...". Toki bussista löytyvät jääkaapit, playstation, digi-tv sekä makuupaikoiksi muutettavat istumapaikat helpottavat rutkasti. Aiemmin vieraspeleissä perille päästyämme ensimmäinen kysymys liittyi pitkään matkaan, nyt uuden bussin ja siellä olevan (vielä käyttämättömän) nakinkeittimen takia kysymys kuuluu: "Mites nakit?"
 
Ensimmäiset tunnit menevät omalla painollaan. Ahkerimmat opiskelevat epätoivoisesti, jenkit katselevat ohjelmia Atlantin takaa ja valmennus tekee työtä tulevia playoff-pelejä varten.
 
Takaosan jatkuva suunsoitto kuuluu bussin etuosaan NHL-jääkiekkopelin ollessa käynnissä neljän miehen voimin. Mitä enemmän näytät, että harmittaa, sitä varmempi voit olla muiden yrittävän saada hermojasi katkeamaan.
 
Vaikka tunnetusti linja-autossa on tunnelmaa, välillä myös meidän bussissamme haisee: jonkun haisevat eväät, vanhat sukat tai laktoosi-intoleraatikon jälkiruokajäätelö.
 
Ongelmaan on aikuisiässä omien laskujensa mukaan lähes 200000 kilometrin (!) pelimatkoilla bussissa istunut Sami Lehtoranta keksinyt ratkaisun: penkkiin kiinni asennettu ilmanraikastaja, joka suhauttaa tarvittaessa raikkaan Välimeren tuulahduksen tunkkaiseen bussi-ilmaan.
 
Vartin kahvitauon aikana innokkaimmat siirtyvät hyväntekijöiksi Raha-automaattiyhdistyksen virkistyspeleille, viisaampien jäädessä taka-alalle. Uhkapelaajilla on tosin yksi tulosta heikentävä asia hoidettavanaan: joukkueen pahanilmanlintu, Matias Ojala. Miehen ollessa näköetäisyydellä automaateista, on takuuvarmaa, ettei voittoja tipu. Tämän tietää mies itsekin vaatien nykyään euron maksua pysyäkseen kauempana.
 
Jälkimmäinen kolmetuntinen alkaa jo hyydyttää; joku yrittää saada korttirinkiä pystyyn – turhaan. Bussi hiljenee osan nukkuessa, toisten katsellessa tv:tä tai lukiessa kirjoja.
 
Forssaan hotelliin saavutaan puoli yhdeksältä. Ohjelmassa on yhteinen ruokailu ja palaveri ennen nukkumaanmenoa.
 
Aamulla tehdään kevyt harjoitus illan peliä varten, ja lounaan jälkeen puolenpäivän aikaan matka jatkuu.
 
Joka reissulla ennen lounasta bussissa on elämää, mutta lounaan jälkeen elo rauhoittuu. Penkit muutetaan lavereiksi kahdeksan miehen maatessa neljällä lavetilla lähes ruotsalaiseen tyyliin. Tunnetusti hieman toisen miehen kosketusta pelkäävät jenkit eivät halua näin läheisiin päiväuniin osallistua vaan huilaavat edempänä omilla penkkiriveillään.
 
Pelin jälkeen bussiin astelee hiljaisia miehiä. Jatkoaikatappio ja runkosarjassa kolmanneksi tippuminen kirvelee, joskin Kouvojen saaminen vastustajaksi puolivälieriin tuntuu siedettävältä.
 
Ruokailun jälkeen alkaa satojen kilometrin tuskastuttava kotimatka. Häviön aistii bussissa: juttu ei oikein luista, korttirinki voidaan samoin unohtaa. Moni laittaa kuulokkeet korville, joku spekuloi illan jääkiekkotuloksia ja takapenkillä pelataan ohjaimilla hissukseen virtuaalikoripalloa.
 
Pysähdys ennen puoltayötä tulee tarpeeseen. Ylihintaiset paninit tekevät kauppansa, ja taitaa joku päästä livistämään valmennuksen haukansilmän alta ostamaan pienen purilaisenkin.
 
Matka tuntuu loputtoman pitkältä, monet laittavatkin silmät kiinni pysähdyksen jälkeen.
 
Bussi kaartaa Areenan pihaan neljän jälkeen. Onni onnettomuudessa on, että peli alkoi kello 16, eikä arkipäivien tapaan 18.30. "Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä", tokaisee Virtanen, kun kirpeässä pakkasessa raaputtaa jäätä auton tuulilasista.
 
juhasten@hotmail.com
 
Kirjoittaja on luokanopettajaksi opiskeleva koripalloilija.
 
Copyright © Karjalainen
 

---