Kataja Basket -lehti 29.3.2011

Euforialla kuvataan kaikki muut tunteet ohittavaa hyvänolontunnetta. Ihmisille euforiaa aiheuttavat monet eri asiat, ja jotkut turvautuvat lääkkeisiin tai päihteisiin euforisen olotilan saavuttamiseksi.
 
Urheilussa mukana oleville euforiaa aiheuttavat suuret voitot ja niistä seuraava uskomaton hyvänolontunne. Mestaruuden voittamista ja sen aiheuttamaan euforiaa on mahdotonta selittää ja käsittää – sen voi tuntea vain urheilija tuolla hetkellä. Siihen hetkeen konkretisoituvat kaikki ne salilla vuodatetut hiki- ja veripisarat, matkan varrella sattuneet epäonnistumiset ja pettymykset sekä tappioiden tuottama karvas kalkki. Voiton tuoma euforian tunne korvaa monenkertaisesti edellä mainitut vastoinkäymiset.
 
Korisliigan runkosarja on tuota pikaa tahkottu loppuun. Joukkueilla on ollut aikaa 44 kierrosta hakea asetelmia kevättä ja pudotuspelejä varten. Matkan varrelle on joka joukkueelle osunut onnistumisia ja pettymyksen tunteita mutta vasta play-offit kertovat lopullisen sijoituksen. 12 joukkueen ryhmä on karsittu 8:aan ja perinteistä valmentajien jargonia jatkaakseni totean, että kaikilla joukkueilla on mahdollisuus ajaa ns. päätyyn asti ja nostaa keväällä Pantteri-patsasta kohti taivasta.
 
Runkosarjaa ei pelata turhaan ja olennaista kevään lopputulosta silmällä pitäen on pari asiaa: missä fyysisessä ja henkisessä iskussa joukkue on (mm. terveys) sekä mitä eväitä joukkueelle on pussiin kertynyt (taktiset asiat). Jälkimmäisellä tarkoitan sitä että onko runkosarjassa pelattu ns. kaasu pohjassa koko ajan, vai onko joukkueen pelissä vielä tilaa hienosäädölle ja pienelle tasonnostolle. Mihinkään taikatemppuihin tai ihmeellisiin suunnanmuutoksiin en usko, mutta edellä mainitut seikat saattavat vaikuttaa joukkueiden voimasuhteisiin.
 
Katajan osalta on runkosarja sujunut tätä kirjoitettaessa (27.2.) suurin piirtein suunnitelmien mukaan. Terveyden osalta emme ole säästyneet ihan kolhuitta ja etenkin kippari Steniä on jälleen koeteltu sillä kuuluisalla kovalla kädellä. On kuitenkin mahdollista että taistelija tuo meille lisäenergiaa ja vaihtoehtoja kevään karkeloissa.
 
Pelillisesti olemme menneet tasaisesti eteenpäin. Valmentajalle tämä on näkynyt lähinnä siinä että huonot päivät eivät ole enää niin huonoja kuin kauden alussa ja onpa matkaan mahtunut jo muutama huippupelikin. Valmennusjohdossa uskomme että kaasu ei ole kuitenkaan vielä pohjassa, ja pientä viritysvaraa on vähän joka osa-alueella vielä olemassa.
 
Lähdemme siis tavoittelemaan euforiaa varsin maltillisin mielin. Tiedämme että meillä on mahdollisuutemme ja sanamme sanottavana näissä karkeloissa. Se ei vaadi meiltä ihmetekoja. Toisaalta pelin tason on pysyttävä hyvänä sillä muuten noutaja tulee jo ensimmäisellä kierroksella, siksi tasainen tämä jatkoon päässyt kahdeksikko on.
 
Tammikuun Suomen cupissa saimme esimakua miltä euforia tuntuu. Samalla saimme hyvää kokemusta tärkeisiin otteluihin valmistautumisesta ja vastoinkäymisten kääntämisestä voitoksi. Vieraskentällä 13 pisteen tappioasemasta nousu osoitti, että joukkueessa on potentiaalia ja voittajatyyppejä.
 
On muuten erikoista että Katajaan saapuessani korviini kuiskuteltiin, että ei teillä ole mitään mahdollisuuksia, sillä joukkueessa ei ole voittajatyyppejä. Hiljaa mielessäni mietin että ovatkohan samat kuiskuttelijat käyneet ennen viime kautta jakamassa mielipiteitään Pyrinnön Pieti Poikolalle ja Jarmo Hakaselle, sillä eihän Damon ja kumppanit olleet ikinä voittaneet mitään. No nyt ovat. Faktahan on että mestariksi ei synnytä vaan se mestaruus on ansaittava ja voitettava – jopa se ensimmäinenkin.
 
Euforiaa hakemaan!
 
TOIKKA
 

---