Junnu Lee oli tappiopelin yksinäinen ukilaisvalopilkku
Korihait kapsahti Katajaan
Asko Tanhuanpää
Uudenkaupungin Korihait tarjosi sunnuntaina kotiyleisölleen esimerkin koripallojoukkueesta, jolta ei onnistu kerta kaikkiaan mikään. Hukassa oli niin heitto, puolustus kuin Korihaiden tavaramerkkinä pidetty juoksupelikin. Sen sijaan Korihaiden vastustajaksi tulleelta Joensuun Katajalta löytyi kaikkea sitä, mitä kotijoukkue kaipasi eli heitto kulki, puolustus toimi ja hyökkäyksessä juostiin kerta toisensa jälkeen vastustajalta karkuun. Kataja otti kauden ensimmäiset pisteensä numeroin 70-89 (37-47).
- Ei mikään kauhean kaunis peli, toppuutteli Katajan valmentaja Timo Heinonen ottelun jälkeen. Halutessaan Heinonen olisi voinut vielä lisätä mukaan sanat kotijoukkueen osalta.
- Meidän otteistamme puuttui nyt rentous ja mikä pahinta emme pelanneet joukkueena, tiivisti Korihaiden valmentaja Gerald Lee senior tapahtuneen vuorollaan yhteen lauseeseen. Korihait sai otteluun hyvän alun ja se johti parin minuutin pelin jälkeen jo kahdeksalla pisteellä (2-10). Tässä vaiheessa tahtipuikkoa heilutti Mikko Jalonen, jonka peli alkoi virheettömästi niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin.
Sota ei saisi kaivata yhtä miestä, mutta sunnuntaina koripallo kaipasi. Kotijoukkueen peli nimittäin sekosi totaalisesti, kun päänsä parkettiin ensimmäisen neljänneksen puolivälissä iskenyt Jalonen joutui pidemmäksi ajaksi vaihtopenkille. Sattumaa tai ei, mutta Jalosen huilatessa Kataja karkasi.
- Jos meiltä joku asia petti, niin puolustus. Tällä kertaa emme päässeet juoksemaan sitä kautta ollenkaan nopeita hyökkäyksiä, Korihaiden Mika Pitkäranta ihmetteli. Teräkuntoisesta Jalosesta olisi ollut juuri niiden nopeiden käynnistäjäksi.
Ainoastaan neljä kolmosta sisään
Korihailla oli sunnuntaina ongelmia myös heittopelissä. Kovana kolmen pisteen heittojen joukkueen tunnettu Korihait roiski kaikkiaan 25 kertaa kolmen pisteen rajan takaa, mutta sisään meni ainoastaan neljä palloa.
Kotijoukkueen kolmosten onnistumisprosentti oli lopulta masentava 16,0. Kakkoset sentään upposivat sisään hiukan paremmin, 52,4 prosentin tarkkuudella.
Surkean heittopelin ruumiillistuma sunnuntaina oli jenkkipelaaja Dondrell Whitmore, joka liikkui kentällä kuin unessa. Whitmoren pitäisi olla joukkueelleen vahvistus, mutta Katajaa vastaan hän oli kaikkea muuta; kaksi pistettä11,1 prosentin osumatarkkuudella.
Kotijoukkueen toinen jenkki Ed Dotson teki sentään 13 pistettä suhteellisen hyvällä prosentilla, mutta päätehtävässään eli levypallopelaajana hänkin oli tavallinen kuolevainen. Dotsonin käsiin jäi lopulta vain viisi levyriä, mikä on auttamattomasti liian vähän.
- Dotson on edelleen meillä tarkkailtavana. Lopullinen päätös hänen jatkostaan tehtäneen maanantaina, kun seuran johtokunta kokoontuu, Korihaiden toiminnanjohtaja Tom Westerholm paljasti.
Sunnuntaina Korihait olisikin kaivannut ennen muuta voimaa korien alle samoin kuin varmuutta kaukaheittoihinsa. Viime mainittuun ongelmaan löytynee onneksi apua, kunhan kylkeään poteva Pasi Kauha toipuu heittokuntoon.
16-vuotias Junnu joukkueensa paras
Korihaiden ykköspelaajaksi Katajaa vastaan nousi vasta 16-vuotias toisen polven Lee eli valmentajan poika Gerald Lee junior. Uudessakaupungissa tuttavallisesti vain Junnuksi kutsuttu 205-senttinen nuorukainen haki vielä viikon takaisessa Vilpas-ottelussa askelmerkkejään, mutta nyt itseluottamusta oli vaikka muille jakaa. Junnu viimeisteli lopulta 11 pistettä 62,5 prosentin tarkkuudella ja repi vielä viisi levypalloakin.
Kentän ehdoton kuningas oli kuitenkin huomattavasti Lee junioria kokeneempia ja iäkkäämpi pelimies, Katajan 31-vuotias pelinrakentaja Llewellyn Smalley. Vain 183-senttinen jenkki vilisti kenttää ympäri mahanalus täynnä jalkoja ja takoi kovalla prosentilla 35 pistettä. Levypalloja mies vei yhdeksän.
- Smalley menee kentällä todella kovaa. En ihmettele yhtään, kun mies sanoo juosseensa joskus high schoolissa satasen aikaan 10.5. Siinä tuskin on yhtään lapinlisää, tummahipiäistä Smalleytä oivallisesti pelinrakentajana tukenut Mika Haakana ihasteli.
© Länsi-Suomi
<< paluu