22.3.2010

Kovin vaikeaksi käy pudotuspelipaikan hankkiminen tämän kauden Kataja-miehistöltä. Kolmanneksi viimeisessä runkosarjaottelussa ToPo laittoi joensuulaisia sen verran rumasti pataan, että ihmetellä täytyy.
 
Loppunumeroilla 99-91 (25-13, 23-21, 30-23, 21-34) ei tässä yhteydessä ole väliä, sillä tasoero joukkueiden välillä oli loppupiste-erosta huolimatta alusta loppuun valtava. Tulevana lauantaina Kataja on käytännössä pakkovoiton edessä runkosarjan viimeisessä kotiottelussa Tampereen Pyrintöä vastaan.
 
Eniten TV-ottelutappiossa ihmetyttää tapa, jolla joukkue Kisahallissa esiintyi: aneemista, kankeaa, vailla todellista taistelutahtoa. Ikään kuin joukkue olisi odotellut ToPo-vyöryä ja ainoastaan pelännyt pahinta sen sijaan että olisi tehnyt asialle jotakin.
 
Missä ovat ne otteet, joita joukkue esitti lähes koko helmikuun? Taistelutahto puolustuksessa, liikkuminen hyökkäyksessä?
 
Oleellisen puolustamisesta kertoo, että Torpan Pojista jokainen 1. ja 2. jaksolla kentällä käynyt pelaaja oli vuorollaan liikaa Katajan puolustukselle.
 
Kuten päävalmentaja Pekka Salminenkin ottelun jälkeen totesi, oli melko omituista, että isännille luovutettiin pelin ohjat sillä, että he juoksivat kenttää paremmin. Tämän ToPo toki teki tänään aivan erinomaisesti, mutta silti...
 
Katajan riveistä kukaan ei pystynyt tänään vastaamaan ToPo-rynnistykseen, kun peliä ratkottiin. Kokonaisuutena Kris Clarkson (24/12) sai nopeimmin rytmistä kiinni. Muista amerikkalaisista sekä Jeb Ivey että Tim Whitworth eivät täyttäneet ennen puoliaikaa vahvistuksen kriteereitä. Kotimaisista Sami Lehtoranta sentään yritti taistella, mutta vakavalta näyttänyt nilkan muljahdus ensimmäisellä neljänneksellä hidasti menoa. Todella pahalta takaiskulta kenties vältyttiin, sillä laituri pystyi palamaan toviksi kentälle tauon jälkeen.
 
Lauantaina joukkue pelaa kauden tärkeimmän ottelunsa ja tänään nähdystä huolimatta -tai juuri siitä syystä- on syytä odottaa aivan toisenlaisen Katajan astelevan runkosarjan viimeiseen kotivääntöön.
 

---