14.4.2010

B-tyttöjen pelikausi 2009-2010 sai päätöksensä Mikkelissä sunnuntaina, kun nk. itäisen alueen finaalissa kohdattiin paikallinen Namika. Lopputulos oli sama kuin aiemminkin tällä kaudella valtakunnallisessa kakkosdivisioonassa kohdatessamme. Voitot ovat olleet aika suurinumeroisia. Nyt Mikkeli kaatui lukemin 87-26 (15-13, 23-8, 18-2, 31-3).
 
Takki auki, takki kiinni!
 
Ensimmäiselle jaksolle mentiin takki auki, vaikka koutsi Tintti piti siitä palopuheen jo ennen peliä. Palopuhe uusittiin parin voimasanan kanssa toisen jakson alkaessa ja kas kummaa tytöt heräsivät pelaamaan, kuten olimme kauden aikana oppineet ja harjoitelleet. Vastustaja ei saanut sen jälkeen enää juuri mitään aikaan koko loppupelissä.
 
Oma peli saatiin pysymään jopa viimeisenkin jakson uomissaan. Tällä kertaa taktiseksi aseeksi otettiin lahjonta. Jojo-Karin lupaama ilmainen jätski sai tyttöjen puolustuksen toimimaan loppuun asti. Koris on joskus tosi yksinkertainen peli :)
 
Mukavaa oli pitkästä aikaa olla pelaamassa 10 tytön porukalla. Ja kaikkien ilahduttavinta oli koko kauden loukkaantuneena olleen Taru Niemeläisen paluu pelikentille. Eikä tulos ollut hassumpi, levypallot tarttuivat kuten aiemmin ja pisteitäkin kertyi 15.
 
Muut pisteet: Jenna Viljakainen 17, Jutta Mikkonen 17, Emma Heinonen 14, Iisa Laasonen 12, Jenna Kukkonen 5, Pinja Väänänen 4, Ada Käyhkö 2, Ella Määttänen 1. Emma Lappalainen keskittyi tällä kertaa puolustuksen sytyttäjäksi.
 

B-tytöt Mikkeli-voiton jälkeen aluemestareina. Koutsi Tintti oikealla.
 
Kauden 2009-2010 yhteenveto
 
Monet loukkaantumiset ja muut poissaolot pitivät koko kauden pelaavan joukon pienenä. Yleensä valtakunnallisen kakkosen pöytäkirjoissa oli vain seitsemän nimeä. Siihen nähden kausi oli hyvä. 11 joukkueen 1,5 – kertaisessa sarjassa kuudes sija ja paremmalla lohkojaolla oltaisiin oltu lähellä Final-Four – lopputurnausta. Neljä edellä olleista olivat kaikki samassa paikallislohkossa. Heitä vastaan pelattiin kahdesti ja sarjan heikompia vastaan vain kerran.
 
Taktisella tasolla edistyttiin paljon. Erilaisia kuvioita nähtiin onnistumisineen useasti. Alettiin ymmärtää, että korishan on joukkuepeli ja kaikkien panos ratkaiseva. Taisteltiin usein isokokoisempia vastuksia vastaan kiitettävästi. Tosin levypalloista sulkemisen merkityksen ymmärtämisessä ja toteutuksessa jäi vielä hiomista tuleville kausille.
 
Toinen selkeä kehityksen kohde on vieläkin pelaamiseen keskittymisessä ja varsinkin pelien alkujen paljon terävämpi ote. Aika monta matsia karkasi heti avausjaksolla, vaikka loppujaksot taisteltiin tasapäisesti. B-ikäisissä ei enää saada kuin harvoin isoja piste-eroja kiinni. Viime kaudella se C-junnuissa vielä onnistui. Tämän asian parantaminen lähtee ihan alkuverryttelystä. Tosissaan vai surffaten, siinä on suuri ero?
 
Mutta hei tytöt! Taas on yksi kausi pulkassa. Ollaan ylpeitä kaikki siitä mitä saatiin aikaan. Seuraavaksi vähän huilataan ja toukokuussa palataan treenien pariin. Kesällä sitten treenataan ”sata lasissa”. Tottahan on, että koripalloilijat tehdään kesäisin. Talvella näytetään sitten osaamista.
 
Kiitos kaikille pelaajille menneestä pelikaudesta. Kumarrus vanhemmille, jotka olette taustalla kukin tavallaan tukeneet lapsenne harrastusta. Kiitos ja kumarrus valmentajille Tintille, Teemulle ja Ilkalle, jotka ovat tyttöjä parketeilla ohjanneet, A-tyttöjen valmentajia Kaisaa ja Mareakaan unohtamatta. Jojo-avusta erityiskiitos Tuomakselle, joka C-tyttöjen lisäksi jaksoi puuhailla myös B-tytöissä.
 
Pidetään paketti kasassa ja aletaan kurkistella vähitellen jo uutta kautta.
 
Pelikautta muisteli Kari-jojo tai Karitsa, miten vaan.
 

---